Elämäntapamuutokset / Inspiraatioksi /

Vuoden 2015 opettamat oikotiet

imageMinä aloitan tammikuussa aina alusta. Tämä johtuu siitä, että a) joulunseutu menee ranttaloidessa, sillä en osaa toimia ilman tuttuja rutiineja, b) syön ja liikun huonosti koska a) ja voin huonommin kuin hyvin koska a) ja b). Alkuvuodesta ryhdistäydyn ja aloitan alusta. Viisaampana kuin edellisenä vuonna, helpommin kuin aikaisemmin.

Minusta siinä, että välillä repsahtaa, ei ole mitään kauhisteltavaa. Se on sitä laiffia. Kaikki ei aina mene kuin Hollywoodissa, tulee yllättäviä juttuja, joku sairastuu, jotain menee rikki, jotain häviää, suunnitelmat muuttuvat, jne. Joskus on vain oltava lomalla. Tärkeintä on nousta takaisin hevosen selkään ja jatkaa oikealla polulla. Yhtä tärkeää on olla soimaamatta itseään siitä, että elämä potkii välillä vastapalloon.

Kun yleensä pitäytyy hyvissä tavoissa, tuntuvat repsahdukset sen verran ikäviltä, ettei niitä tee mieli jatkaa kauaa. Onkin hyvä välillä kokeilla, mitä tapahtuu, jos palaa vanhaan. Sokeria syömällä tulee känninen olo, leivästä menee vatsa sekaisin, pieni lipsahdus edeltää isoa repsahdusta, jatkuva löhöäminen saa käpertymään sikiöasentoon, josta ei tee mieli enää suoristua…  Lopulta toteaa, että kyllä, haluan edelleen elää niin, että voin hyvin sekä fyysisesti että henkisesti.

Mitä siis opin viime vuonna sellaista, josta on tänä vuonna hyötyä?

Vihreää lautaselle

Väitän ihan mututuntumalla, että syödyn vihreän määrällä on suora käänteinen korrelaatio makeannälkään. Suomeksi (ja voi olla että tilastoksi tuo edellinenkin meni väärin, ei se mitään, minä en pidä numeroista) se tarkoittaa sitä, että mitä enemmän syön vihreää sitä vähemmän minun tekee mieli makeaa.

Tähän voi olla useita syitä, mutta minulle tulee nämä kaksi päällimmäisenä mieleen:

Vihreissä kasviksissa on todella paljon hyviä ravintoaineita, en ala niitä tässä luettelemaan, mutta sanotaan vain, että kasvissyöjät (eläimet) elävät niillä ja vain niillä. Aika hyvin. Kun elimistön kemia on kunnossa eikä siinä ole suurempia puutostiloja, ovat mieliteot harvinaisia.

Joku voi ajatella, että tämä vesittää edellisen kohdan, mutta kestä hetki. Se, että olen saanut lautaselle asti paljon vihreää sisältävän aterian ja nauttinut sen, on sen verran hieno saavutus, etten halua pilata sitä nykäisemällä jälkiruoaksi karkkipussia. Sitä voisi verrata hyvään starttiin maratonilla ja tupakan sytyttämistä ensimmäisen ajanottopaikan kohdalla. Ei sitä vain tehdä.

Vihreää on muutakin kuin jäävuorisalaatti. Mitä vihreämpi sen parempi.

Liikunta

Lihakset polttavat sokeria. Se on niiden bensaa. Siksi reipas lenkki heti hiilihydraattipitoisen aterian jälkeen pitää verensokerin aisoissa. Sokeri menee heti käyttöön. Parasta olisi saada lihakset hapoille tasaisin väliajoin, sillä se vasta sokeria polttaakin (monta tuntia liikkumisen jälkeen). Jos lihakset ovat aina lomalla, sokeri veressä saa vetää vuoristorataa ihan rauhassa. Se taas saa voimaan huonosti ja sortumaan mielitekoihin.

Liikunta vaikuttaa niin moneen muuhunkin. Esimerkiksi siihen miten kantaa itseään, eli ryhtiin. Ryhdillä on puolestaan selvä vaikutus omaan mielialaan. Tulee ”ryhdikäs olo” kun on saanut itsensä oikaistua liikkumalla. Kuka makaa sohvalla katsellen Netflix-maratonia kun olo on ryhdikäs?

Joten liiku. Laita lempimusa soimaan ja pyöritä peppua ruokaa laittaessasi. Vedä itsesi henkihieveriin kerran pari viikossa. Käy kaverin kanssa juorulenkillä. Pyöräile tai kävele töihin. Edes osan matkaa. Lyö vetoa, että voitat teinisi juoksukilpailussa sadan metrin päässä olevalle maamerkille. Kokeile kuinka monta kyykkyä/nostoa pystyt tekemään pikkulapsella. Lähde remuamaan lemmikin kanssa. Mitä vain itselläsi toimii. Kunhan liikut.

Opettele tuntemaan itsesi

Mitä tekemällä aika pysähtyy? Mikä on sinulle niin vaistomaista, ettet edes ajattele sitä? Mitä osaat heti ensiyrittämällä? Mistä sinä saat energiaa vaikka kulutat sitä? Tee omaa juttuasi mahdollisimman paljon ja keksi tapoja tehdä muita asioita mahdollisimman vähän. Ulkoista, jos sinulla on varaa tai tee epämiellyttävät asiat kerralla mahdollisimman pitkäksi aikaa kuntoon. Olet ”satakertaa” tehokkaampi, kun teet jotain mielekästä kuin pakkopullan äärellä. Etsi oma mielekäs tapasi tehdä. Ei ole ”oikeaa” tapaa. Kaikilla on omansa. Mitä se vaatisi, että saisit ahterisi ylös sohvalta/syötyä puoli kiloa kasviksia päivässä? Lupaa itsellesi palkinto jokaisesta askeleesta oikeaan suuntaan. Siitä on jopa todisteita, että on ihan ok houkutella itsensä suklaan voimalla salille. Jos suklaa ei puhuttele (voiko se olla mahdollista?) kokeile jotain muuta pientä ja riittävän houkuttelevaa. Käytä houkutinta niin kauan kunnes itse toiminto alkaa tuntua itsessään palkitsevalta.

Älä tunne huonoa omaatuntoa siitä, ettet ole kuin kaverisi Irmaliisa. Irmaliisa ei ole sen parempi, hän on vain perillä siitä, miten hän toimii. On aika ottaa selville, miten sinä toimit.

Avaa suusi

Jos et kysy, vastaus on aina lähes aina ei. Ennen kuin opettelet pyytämään, et todennäköisesti saa. Pyytäminen on pelottavaa, sillä  siihen sisältyy mahdollisuus kieltävästä vastauksesta. Se on riski ja ihmisillä on luontaisesti tapana vältellä riskejä.

Kysymiseen liittyy toinenkin puoli: mitä sinä haluat pyytää? Jotta voi pyytää, on tiedettävä mitä haluaa. Tiedätkö sinä mitä haluat? Oletko jo pyytänyt?

Älä aina kysy

Tee. Kävin kuuntelemassa Marco Bjurströmin hyvän luennon ja tämä jäi kirkkainpana mieleen. Älä kysy tekeekö sinun mieli syödä parsakaalia. Syö parsakaalia. Älä kysy tekeekö sinun mieli lähteä lenkille. Mene. Kysyminen mutkistaa asiaa. Se antaa mahdollisuuden kieltäytyä. Valitse ne asiat, joiden kohdalla et kysy vaan teet. Miten vain mielesi keksii vastustaa tehtävää, se ei vaikuta päätökseesi tehdä. Mutkun siellä sataa. Kirjataan muistiin, mutta lähde silti. Mutkun mulla on kiljuva nälkä. Kirjataan muistiin, mutta tee silti ruokasi itse. Mutkun mua väsyttää. Kirjataan muistiin, mutta tee silti. Et voi kieltäytyä, jos sinulta ei kysytä.

Auta muita

Opin viime vuonna hyödyllisiä lukuja jonkun netin blogipostauksen kommenttiosiosta: Ihminen muistaa:

  • 10% siitä, mitä lukee
  • 20% siitä, mitä kuulee
  • 30% siitä, mitä näkee
  • 50% siitä, mitä kuulee ja näkee
  • 70% siitä, mistä hän keskustelee muiden kanssa
  • 80% siitä, mitä hän arvioi ja keskustee muiden kanssa
  • 90% siitä, mitä hän kertoo muille

On siis hyvinkin kannattavaa auttaa ja opettaa muita. Se vaatii, että asiat ovat läpeensä järjestyksessä omassa päässä. Elleivät ole, se tulee esiin hyvinkin äkkiä. Muiden auttaminen kannattaa ajoittaa myös mahdollisimman lähelle omaa oppimista, sillä silloin vielä muistaa sen oivalluksen tunteen ja miltä tuntui kun ”kulki vielä pimeydessä”. Silloin opettamisen voi vielä tehdä opetettavan näkökulmasta.

Tämä ei ole oikeastaan uutta tietoa, sillä muistan viettäneeni jo ala-asteella kokeita edeltävät illat kavereiden luona selittämässä heille muistisääntöjä. Vaikka autoin muita, minä hyödyin tilanteesta todennäköisesti enemmän.

Joten, auta muita. Jaa, se, mitä olet oppinut. Mahdollisimman pian. Tieto on arvokkaampaa kun sen jakaa, sen omiminen ei tee sinusta tärkeämpää maailmassa. Kun teet työtä muiden hyväksi, unohdat itsesi ja omat ongelmasi hetkeksi.

Juhli onnistumisia

Aloitin viime vuonna Karkkipäivä-sarjan kun kerran lenkillä koirien kanssa tulin miettineeksi, miksei kukaan julkaise terveellisempia herkkuohjeita. Miksen minä? Menikö kahta viikkoakaan, kun sarja alkoi. Halusin, että Suomessa on paikka, josta löytää pienellä hakemisella paljon ohjeita, ilman että on sinkoiltava internetin ihmeellisessä maailmassa paikasta toiseen googlen/pinterestin avulla. Halusin myös että ohjeet olisivat oikeasti mahdollisimman ”kaikettomia”, ilman että niissä käytetään gluteenitonta jauhoseosta tai karppisokeria. Ohjeissani on edelleen liikaa sokeria ja tunnen siitä ajoittain huonoa omaatuntoa, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Näyttäisi siltä, että Karkkipäivää ovat kaivanneet muutkin, sillä ohjeita tilaa tällä hetkellä yli 1650 ihmistä! Siis tuhat-kuusi-sataa-viisi-kymmentä. Aivan käsittämätöntä ja aivan mahtavaa. Ohjeita on ilmestynyt jo 47 ja olen ollut pitkään kahden vaiheilla, jatkanko sarjaa kun vuosi tulee täyteen vai en. Näyttäisi siltä, että jatkan. Aina voi parantaa ja kehitellä ideoita pidemmälle.  Pieniä muutoksia todennäköisesti tulee, mutta palataan niihin myöhemmin.

En vieläkään oikein ymmärrä, miten siinä niin kävi, mutta onnistuin saamaan Pirkan ja Puhdistamon sponsoreikseni. Nämä kumppanit toivat monta huikeaa kokemusta, joista en ole osannut haaveillakaan. Komeilen nykyään k-ruoka-sivuston Blogi-sivulla (ja tammikuun Ruoka-lehdessä) ja olen se yhdestoista kymmenestä yhteistyöblogista. Asia naurattaa aina kun käyn sivua katsomassa. Yhteistyö Satokausikalenterin kanssa on ollut todennäköisesti oleellisin vaikuttaja tämän blogin menestykseen. Samuli on jaksanut käydä kanssani lukemattomia karhunvatukka vs. karviainen -keskusteluja vuoden mittaan vaikka on itsekin käsittämättömän kiireinen yrittäjä.

Tutustuin lisäksi niihin kahteen paleo-guruun, joita ihailen suuresti Suomessa, eli Paleokeittiön Johannaan ja Helsinki Paleon Jaskaan. Vuosi sitten asia oli vasta vieno toive. Heidän kanssaan tulen todennäköisesti tekemään ajoittain yhteistyötä jatkossakin, mikä on sekin aivan huikeaa.

Lisäksi olen päässyt tekemään pieniä yhteistöitä monen hienon yrityksen kanssa: Arctic Choc, Sigg, Biosolis, Easy Sweet, Bosch… Joistain yhteistöistä olen joutunut kieltäytymään, sillä tuotteet eivät ole tuntuneet omilta. Tämä linja jatkuu tänäkin vuonna. Jos esittelen blogissa jotain, se tarkoittaa minun olevan tuotteen tyytyväinen käyttäjä.

Isoimman kiitoksen saa kuitenkin perheeni, joka on ollut uskomattoman pitkämielinen suhteeni ja sietänyt nakutustani koneella ihan liian usein. Nykyään olen ajankäytössäni toivottavasti jo vähän parempi, mutta tässähän löytyy aina parannettavaa.

Huhhuh, melkoinen vuosi! Tältä pohjalta on hyvä ponnistaa tänä vuonna.

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

1 Comment

  • Vastaa
    Karkkipäivä: Matcha-avokadomousse (viljaton, maidoton, luonnollisesti makeutettu, munaton, pähkinätön) - Elämänmakua
    September 18, 2016 15:52

    […] valoa ja ne kehittävät lehtiinsä entistä enemmän klorofylliä eli lehtivihreää. Kirjoitinkin vihreästä jokunen viikko sitten, mutta tiivistyksenä klorofylli on todella terveellistä. Matcha […]

  • Vastaa

    Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

    The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

    Close