Itsetuntemus /

Tottelevaisen kriisi

Minä olen saanut tottelevaisuuskasvatuksen. Vanhempani ovat ylpeilleet sillä, ettei meillä tehty sen suurempia baby-prooffauksia kun olimme pieniä. Meille opetettiin mitä sai tehdä, mitä ei  ja minä sekä veljeni pysyimme ruodussa. Minä taivuin tähän kasvatukseen vielä paremmin kuin veljeni, kuulemma, hänellä oli enemmän luonnetta murrettavaksi.

Sillä tiellä olen jatkanut. Seurannut ohjeita, noudattanut sääntöjä, totellut käskyjä. Joskus lukioaikoina iski ensimmäinen kriisi. Kukaan ei enää kertonut mitä pitää tehdä. Olin ylittänyt vanhempieni koulutuksen eikä heillä ollut enää hajuakaan miten siitä eteenpäin edetään. Tein vähän mitä sattuu ja pulpahdin ulos lukiosta ihan kohtuullisilla papereilla, joilla ei oikeastaan tehnyt paljoakaan koska ne eivät noudattaneet mitään linjaa.

Jatkoin vielä välivuoden jälkeen opiskelua, koska olin sitä mieltä että selvitäkseen nykyajan maailmassa on ymmärrettävä taloudesta jotain. Opiskelujen jälkeen ajauduin vakituiseksi työntekijäksi vanhaan kesätyöpaikkaani, työhön joka ei vastaa pätkääkään saamaani koulutusta. Sieltä jäin reilu puolitoista vuotta sitten äitiyslomalle, samasta tittelistä. Tavallaan surullinen tarina vaikka tänä päivänä on tietysti oltava tyytyväinen, että voi sanoa olevansa työllistetty.

Tämä tottelevaisuusasia tuli mieleeni lukiessani Seth Godinin kirjaa Linchpin. Siinä hän kertoo työmaailman muuttuneen niin, että ne jotka eivät odota jonkun kertovan mitä tehdä vaan keksivät sen itse, pärjäävät parhaiten. Arvaatte, että minä en ole tässä kovinkaan vahvoilla.

Omat lapseni ovat juuri siinä iässä, että asenne tottelevaisuuteen on ajankohtainen. Kävin keskustelun isäni kanssa viime viikolla aiheesta ja meinasin repiä hiukset päästäni. Hänen mukaansa lapselle on opetettava mitä saa ja mitä ei saa tehdä, sillä muuten oikeusjärjestelmä tekee sen lopulta. Kielletyt asiat on tehtävä selväksi keinolla millä hyvänsä, jotta sääntöjä noudatetaan (nykyään fyysinen kuritus on onneksi kiellettyä, itse sain oman osani luunappeja). Joustoa, neuvotteluvaraa tai kompromisseja ei tunneta.

Nyt ymmärrän, mitä minä olen hakenut, mikä minulta on puuttunut, miksi luen niin paljon itse-apu-kirjoja ja miksi minusta tuntuu, että jotain kuitenkin puuttuu. Kukaan tai mikään ei kerro, mitä halvattua minun pitäisi tehdä elämälläni. Kerrotaan vain, että voit tehdä mitä haluat ja olet vain onnellinen kun toteutat itseäsi. Mutta kuka kertoo mitä minä haluan? Siinä se minun kriisini ydin on. Aika yleistä ilmeisesti tässä iässä? Se ei tee siitä yhtään pienempää ongelmaa minulle. Toive, mikä minusta tulee isona, on haudattu jonnekin niin syvälle vuosien kasvatuksen tuloksena, että sen etsimiseen tuntuu kuluvan ihan hillittömästi aikaa. Joitain vinkkejä olen löytänyt, kuten ”nautit nykyään varmasti siitä samasta kuin nautit yksitoistavuotiaana”, ”tai nautit siitä, mihin mielesi vaeltaa kun et tee mitään”. Jotain apua näistäkin on, mutta ne eivät epämääräisyydellään kuitenkaan tyydytä tarvettani totella.

Sitten kun tämä oma itse on löytynyt joskus, pitäisi vielä rikkoa odotuksia, neuvoja sekä toiveita ja lähteä sen viitoittamalle tielle (tai oikeammin kai polulle) seikkailemaan, törmäämään umpikujiin, tekemään virheitä, oppimaan kantapään kautta. Ilman että keneltäkään saa neuvoja, mitä seuraavaksi pitäisi tehdä. Se tuntuu yhtä pelottavalta ajatukselta kuin base-hyppy. Huonosti voi käydä tai sitten kokee mielettömän elämyksen, jonka haluaa toistaa aina uudestaan. Turvallisia benji-hyppyjä ei tässä asiassa tarjota vaihtoehdoksi ja tasaisella maalla seisoskelu maistuu puulta. Täytyykö tässä ihan oikeasti alkaa kerätä laskuvarjoa reppuun?

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

1 Comment

  • Vastaa
    Kompassi lapsuudesta | Elämänmakua maistelemassa
    February 6, 2015 19:32

    […] Tottelevaisen kriisi […]

  • Vastaa

    Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

    The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

    Close