Elämäntapamuutokset / Inspiraatioksi /

On nousuja ja sitten on ilmakuoppia

Se, mikä menee ylös, tulee jossain vaiheessa myös alas.

Kyse on fysiikan laeista, jotka pätevät kaikkeen ja kaikkiin. Minäkään en ollut niin mahtava, että olisin ollut niiden ulottumattomissa.

Jonkin aikaa on mennyt hienosti: jatkuvasti löytyy uutta ja mielenkiintoista, josta innostua. On kivaa. Sitten päätän nostaa panoksia ja yrittää seuraavalle tasolle. Hyppy jäi vajaaksi ja niin ovat jääneet sitä seuraavatkin. Vaikka mikään ei varsinaisesti muuttunut, moni asia muuttui. Luottamus itseen ja omiin taitoihin sai särön. Toivoni puhkesi kuin ilmapallo.

Samaan aikaan rutiinini, joiden varassa olen pärjännyt hankalina päivinä, rikkoontuivat. Lomat, mökkeily, koko perheen retket alkoivat, sokerin ympärillä pyöriminen loppui, moni päivittäin käyttämäni asia loppui samaan aikaan. Yhtäkkiä huomasin ajattelevani, että millään ei ole mitään väliä. Itseni suhteen. Aloin luovuttaa. Söin taas sokeria, söin viljaa, jätin paljon treenejä väliin. Se, että poikkeaa totutuista tavoistaan saa poikkeaman tuntumaan tavallista suuremmalta. Iho reagoi pieneenkin määrään sokeria, vatsa viljaan, olen laihtunut pari kiloa, sillä treenien väliin jättäminen on pienentänyt ruokahaluani. Lihasmassa häviää nopeasti jos sille ei anna syytä olla olemassa.

Elokuussa häämöttävä töihinpaluuni on lisännyt entisestään ahdistusta. Haluaisin nauttia viimeisistä viikoista lasteni kanssa ennen kuin työt vievät masentavan suuren osan hereilläoloajastani. Samalla haluaisin löytää ”unelmieni työpaikan”, jonne meneminen ei tuntuisi niin suurelta pettymykseltä. Kaikki tietävät, että työpaikan hakeminen ei ole mitään nopeaa ja yksinkertaista, vasemmalla kädellä tehtävää toimintaa. Samalla on mahdotonta viettää lasten kanssa laatuaikaa. Lose-lose-situation.

Ei mitään kovin inspiroivaa luettavaa. Nyt tunnen onneksi olevani jo pahimman ohi. Tai en ainakaan voi mennä tästä enää alemmas. Kunhan vain lakkaan ampumasta itseäni jalkaan, pystyn kohta taas kävelemään kunnolla.

Nousujohteisessakin käyrässä on välillä notkahduksia. Tämä on nyt yksi niistä. Uutta on se, että notkahdus tuntuu näin voimakkaana. Se, että se tuntuu niin voimakkaasti pahalta, tekee siitä vielä pahemman. Onko siinä järkeä?

Miten notkahduksesta pääsee uuteen nousuun? Keskittymällä pieniin voittoihin. Tekemällä edes jotain, vaikka kuinka pientä, josta tulee aidosti hyvä mieli. Edes vähän. Syömällä (kunnollisen) aamiaisen, tekemällä edes muutaman lihaskuntoliikkeen, hoitamalla asian, joka on lojunut to-do-listalla liian pitkään, ihan mitä vain oikeaan suuntaan, niin minimaalista että sen saa aikaiseksi. Kun onnistumisen makuun pääsee kiinni, se alkaa ruokkia jälleen itseään. Ensimmäinen askel on vaikein.

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

2 Kommentit

  • Vastaa
    Paleokeittiön Johanna
    heinäkuu 17, 2015 13:59

    Tsemppii!!! Kyllä se siitä sit taas, vaik ei aina siltä tunnu. Kuten sanoit, ups and downs – ja olishan se tasainen elämä ihan hemmetin tylsää! ;)

    • Vastaa
      Tiia
      heinäkuu 19, 2015 23:01

      Moi Johanna,

      Kiitos tsempeistä! Olet aivan oikeassa, tasainen meno käy pitkäveteiseksi oli se sitten vaakatasoa tai nousevaa suoraa. Välillä täytyy vähän ravistella ja jatkaa sitten etenemistä.

    Vastaa

    Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

    The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

    Close