Itsetuntemus /

Oma ääni hakusessa

En ole kertonut tätä aikaisemmin, mutta olen aloittanut blogin kirjoittamisen jo alkuvuodesta 2006, kun saimme tämän kohta jo kymmenvuotiaan äijäkoiramme Onnin, jonka elo vaikutti olevan tarinoita täynnä. Elämä oli yhtä uuden opettelemista, olinhan itsekin vasta 23-vuotias.

IMG_2787_2_2

Pidin samaa blogia nelisen vuotta ja koiria tuli toinenkin, Ilo, mutta kun perheen pääluku kasvoi ihmislapsella alkoi päivitystahti hiipua olemattomiin. Koirat olivat täysin sivuroolissa uudessa perheessämme eikä niistä yksinkertaisesti riittänyt kerrottavaa. Niiden elämästä tuli supertylsää ja minua voi ihan luvan kanssa kutsua nykyään huonoksi koiranomistajaksi. Koiramme ansaitsisivat mielenkiintoisemman elämän. Ei kukaan halua lukea jatkuvia lapsikertomuksia koirablogista. Lopullisen kuoliniskun blogille antoi palveluntarjoaja Vuodatus, joka sössi serverinsä kanssa niin pahasti, että kaikkien käyttäjien kaikki kaksi vuotta tuoreemmat kuvat katosivat lopullisesti taivaan tuuliin. Siinä elämäntilanteessa en halunnut lähteä etsimään ja palauttelemaan kuvia kirjoituksiin käsipelillä. Minulla oli parempaakin tekemistä ja tämä oli loistava tekosyy pitää taukoa.

IMG_3380_2

Muistan tuosta blogista ja sen pitämisestä sen, että kun keksin jotain kirjoitettavaa, minulla oli aivan hillittömän hauskaa niitä kirjoittaessani. Käsittääkseni lukijanikin nauttivat huumoristani. Osasin kertoa tarinoita hauskasti, minulla oli oma tyyli ja ääni.

Nyt, tätä blogia pitäessä, aiheen ollessa muka vakavampi ja aikuisempi, en ole enää uskaltanut käyttää omaa ääntäni. Olen halunnut pitää blogin sävyn positiivisena ja mitä siitäkin tulisi, jos käyttäisin ironiaa ja sarkasmia? Viihdyttävä positiivuusblogi? Kuka sellaista haluaisi lukea? Kaikki?

Minusta oli tullut huumorintajuton kukkahattutäti kuin varkain. Samalla olin vetänyt liipasimesta, kun ase on vielä kotelossa vyötäröllä. Olen ampunut itseäni jalkaan. Kirjoitukseni olivat poliittisesti korrektia tyhjää höttöä. Kuka sellaista haluaisi lukea? Harva ja se näkyy tilastoissanikin.

Hauskat tarinat ovat usein kertomuksia siitä, kuinka asiat menivät enemmän tai vähemmän persiilleen. Yleensä minulla on silloinkin taito nähdä asioiden hauska puoli, tapa jolla tapahtumasta saa hyvän jutun kerrottavaksi tutuille ja tuntemattomille. Tämä taito on auttanut paljon silloin kun tilanne on ollut ”päällä”. Olen onnistunut irtautumaan siitä ja miettimään, kuinka koko hommalle nauretaan huomenna. Tai ainakin viiden vuoden kuluttua.

Rakastan tarinoiden kertomista ja blogi on ollut tähän loistava väylä. Kertomalla itsestäni omalla tavallani voin myös osoittaa olevani oikea ja aito ihminen, joka ei aina onnistu, jolla on välillä hankalaa, jota aika-ajoin v*tuttaa kuin pikkuoravaa ja joka saa silloin tällöin nauttia maailman parhaista hetkistä. Luulen, että tämä puoli on puuttunut tästä blogista aikaisemmin. Sen lisääminen ei tee tästä yhtään vähemmän positiivista. Se tekee blogista aidomman.

Huomasin toisen lapsen saannin jälkeen, että persoonani tuntui kaventuneen ainoastaan termin ”äiti” alle. Missä oli Tiia? Yritin tietoisesti pitää kiinni itsestäni, mutta vaikeaa se oli. Ajatukset vetivät koko ajan kotiin päin. Aloin kyllästyttää itseänikin jutuillani.

Äiti-rooli oli mukavuusalueella pysymistä. Kun on tylsää seuraa, ei pyydetä seuraksi niin usein. Saa jäädä kotiin olemaan äiti. Mikäs sen parempaa? Mikäs sen tylsempää?

Sitten heräsi ajatus, että tämä ei ole tässä, minä voin vielä kasvaa enemmäksi ja isommaksi. Paremmaksi. Tästä ajatuksesta syntyi tämä blogi. Olen aina saanut ajatukseni järjestykseen kirjoittamalla niistä. Suomalla päivittäin ajatuksen henkiselle kasvulle olen onnistunut parantamaan elämääni monessakin mielessä. Hetkittäin tunnen oloni jopa kiinnostavaksi keskusteluissa. Minulla on jotain muuta sanottavaa kuin se, mitä lapsilleni kuuluu. Tiia on taas löytynyt.

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

No Comments

Vastaa

Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close