Elämäntapamuutokset /

Eroon sokerista

Virkeä ja kevyt olo, energiaa kuin lapsessa, notkeat aivot, kuulas ja kiinteä iho, hyvät valinnat helppoja tehdä, terve aktiivinen elämä hautaan asti.

Vai tunkkainen olo, väsymys, velttous, tylsyys, aivosumu, roikkuva ja näppyläinen iho, välittömän mielihyvän tavoittelu, makeanhimo, vakavat sairaudet vanhemmalla iällä?

Kun sen noin laittaa, aika harva valitsee jälkimmäisen, vai? Silti valtaosa meistä tekee niin tällä hetkellä  tosielämän jokapäiväisiä valintoja tehdessään. Minäkin valitsen ja olen lopen kyllästynyt siihen. Minulla on kuitenkin karkea käsitys mihin se tie vie (ks. yllä), enkä halua mennä sitä yhtään askelta pidemmälle.

Minä uskon, että pelkkä sokerin jättäminen pois ruokavaliosta mahdollistaa siirtymisen jälkimmäisestä tilanteesta ensimmäiseen. Tarkoitan tässä sokeria hyvin laajana käsitteenä. Sokeri on huumetta, joka aiheuttaa riippuvuutta eikä elämä ilman sitä ole aluksi helppoa. Se on vieroitusta vieroitusoireineen.

Minä haluan irti sokerista. Jotta projekti ei olisi pelkästään yksinäistä hammasten kiristelyä, kutsun mukaan muutkin, joilla on sama toive. Olen asettanut itselleni projektin päättymispäiväksi juhannuksen. Toivon, että siihen mennessä vieroittuminen olisi tapahtunut eikä projektia ole enää mieltä jatkaa. Jos kaikki menee hyvin, projekti elää hiljaiseloa jo pitkään ennen sitä.

Ruodussa pysymiseen keppiä vai porkkanaa vai sekä että? Ne, jotka haluavat lähteä mukaan, voisivat miettiä oman keppinsä ja/tai porkkanansa niin että niistä tulee selvempi kuva mieleen ja niihin sitoutuu paremmin (jopa ilmoittaa tänne jotta niistä ei luista niin helposti?). Kannattaa valita sellainen täysin mahdollinen, mutta tavoittelemisen arvoinen porkkana (asia, jota ei raaski muuten ostaa) ja/tai mahdollinen, mutta riittävän epämiellyttävä keppi (esim. kirvelevä summa hyväntekeväisyyteen). Jokainen tuntee itsensä parhaiten, mikä itsellä toimii. Porkkana ja keppi yhdessä toimivat kenties parhaiten, mutta painottaisin hyvän porkkanan tärkeyttä. Hyvä porkkana tässä tapauksessa ei ole ostaa kilon säkkiä irtokarkkeja ja vetää sitä yhdeltä istumalta juhannuksena. Hyvä porkkana edistää sokeritonta elämää entisestään eikä aseta uutta hapuilevaa sokeritonta elämää kiusaukseen.

Tarkoitus on kirjoittaa (kärsimysten?) taipaleestani täällä ja uskon, että vertaistuki auttaisi paljon. Motivaatiota aion pitää yllä etsimällä ja postaamalla kaikkia mahdollisia syitä, miksi sokeria ei kannata syödä. Moni näistä syistä perustuu tietenkin tutkimuksiin, joista joku voi olla eri mieltä. Pääpointti on kuitenkin tämä: ei ole tutkimusta, joka todistaisi, että sokeri on terveellistä ja että sitä kannattaisi syödä. Lisäksi etsin ymmärrystä koko ongelmaan, miksi makeanhimo ylipäätään vaivaa, sillä kun ymmärtää ongelman, se on helpompi ratkaista. Koska pelkkä itsen kiusaaminen ei ole pitkäjänteinen tapa elää, yritän löytää mielekkäitä tapoja hemmotella itseä muuten kuin sokeria syömällä (lenkille lähtö silloin kun tekee mieli mussuttaa makeaa leffan kanssa ei ole mielekästä ainakaan minulle). Neuvominen, tukeminen, ymmärrys, kädestä pitäminen, ohjeiden anto, mutta myös pelottelu (pieninä määrinä kun edelliset eivät auta) ovat täällä tarjottavat keinot.

Tarkoitus ei ole hörhöillä kaiken maailman luonnontuotepulvereilla tai keinotekoisilla korvikkeilla. Kaikki, mitä aion käyttää apunani on tarkoitus löytää perusmarketeista. Markettien luonnontuotehyllyä aion kyllä käyttää hyväkseni, mutten sieltäkään hae mitään keinotekoista. Elämästä on tarkoitus tehdä sokeriton, muttei mauton.

Jotta pääsen makenahimosta eroon, minun on pidättäydyttävä makeasta. Ratkaisu ei siis ole vaihtaa light- tai zero-juomiin, steviaan, hermesetakseen, hunajaan, vaahterasiirappiin, karppisokeriin, xylitoliin ja mitä niitä nyt oli. Se, että syökin makeanhimoon makeaa (kuivattua) hedelmää ei sekään varsinaisesti ole makeanhimoa vastaan taistelua vaan sille antautumista. Sokeri vaihtuu vain toisella. Niin pahalta kuin se tuntuukin luvata, tavoite olisi olla syömättä mitään makeaa ainakaan ensimmäiseen kahteen kuukauteen. Kun makuaistia ei pommita jatkuvasti makealla, se alkaa herkistyä tälle maulle. Pian se, mikä maistui vain hyvälle maistuukin äklölle. Olen itse sellainen sokerihiiri, etten ole vielä tähän mennessä onnistunut syömään liikaa makeaa. Sitä rajaa ei vain löydy ja uskokaa pois, sitä on kyllä etsitty.

Kuka lähtee mukaan?

Mukaanlähtijältä en vaadi paljon, vain tsemppimieltä kestää tämä koettelemus kanssani läpi. Se on jo tiedossa, että kompurointia tulee tapahtumaan matkalla, mutta se ei ole mikään syy jättää tätä projektia kesken, kirjoitan ja yritän oppia siitäkin. Tässä ei olla mitään superihmisiä kukaan, joten heikkoja hetkiä tulee. Juuri silloin uskon tämän projektin auttavan eteenpäin ja luovan hyvää henkeä. Syyllisyys ei auta ketään eteenpäin, se jättää tuleen makaamaan. Olen aikaisemminkin yrittänyt eroon sokerista, mutta käyttänyt siihen liian vähän aikaa. Kuten sanottua, kyse on vieroittumisesta eikä sitä tehdä parissa viikossa. Vieroittumisen jälkeen sokeria ei tee enää mieli, siitä ei nauti eikä sitä halua käyttää. Silloin minun projektini on onnistunut. Jos sokerin määrää onnistuu vain vähentämään (joka sekin on parempi kuin ei mitään), retkahtaminen taas ei ole vaikeaa.

Eka päivä aloitetaan, eiks je?

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

No Comments

Vastaa

Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close