Elämäntapamuutokset /

Sata sokeritonta päivää!

image31+28+31+10 tekee yhteensä? Sata! Tänään on sadas päivä ilman sokeria. Pilkunviilaajat voivat pitää suunsa supussa ja juhlia tätä saavutusta kanssani.

Miltä nyt tuntuu?

Aika epäuskoiselta. Kun vauhtiin pääsi ja rutiinit sai selvitettyä, ei se ollut enää vaikeaa.

Oletko huomannut eroa sokerilliseen elämään?

Iho tuntuu tykkäävän sokerittomuudesta. Painoni on laskenut pari kiloa, mutta en voi laittaa sitä pelkästään sokerittomuuden piikkiin, sillä painonlasku alkoi jo aikaisemmin silloin kun aloitin paleolinjaisen syömisen. Ei sokeria tosin syödä paleossakaan mitenkään ylenmäärin. Olo on ehkä virkeämpi, minulla on enemmän energiaa tehdä asioita.

Mitä sokeriton elämä tarkoittaa käytännössä? Eikö se ole kamalaa?

Sokerittomuus tarkoittaa käytännössä oikean ruoan syömistä tai joissain tapauksissa ainesosalistan tarkkaa syynäämistä kaupassa. Se ei tarkoita herkuista kieltäytymistä vaan järkevämpien herkkujen valintaa. Se vaatii vaivaa ja selkärankaa, mutta maksaa itsensä takaisin parempana olona ja itsevarmuuden kasvamisena kun pysyy päätöksessään hankaluuksista huolimatta. Ja kuten jo sanottu, linjassa pysyminen antaa lisää virtaa pysyä linjassa. Se on positiivinen kierre.

Makeaa saattaa tehdä mieli myös jonkun hivenaineen puutteen takia, joten on ehdottoman tärkeää syödä kunnolla ja terveellisesti kun sokeriherkut jättää pois. Jos herkut jättää pois eikä ota mitään tilalle, ei saa kestävää muutosta aikaiseksi. Superfoodit, kuten mustikka, raakakaakao, chia-siemenet, kookosöljy ja vihreät lehtivihannekset, kuten lehtikaali, saavat minulta ison peukutuksen. Niitä kannattaisi kaikkien lisätä ruokavalioonsa.

Mitä antaisit vinkiksi muille sokerista eroon yrittäjille?

Älä tee sokerista liian isoa asiaa. Ajattele muutakin kuin ”ei saa syödä sokeria, ei saa syödä sokeria”, sillä silloin sokeria nimenomaan tekee mieli. Jatka elämää muuten normaalisti tai tee siitä hetkeksi jopa hieman touhukkaampaa, jotta saat muuta ajateltavaa. Välttele tilanteita, joissa yleensä söisit sokeria tai jos se ei ole mahdollista, mieti valmiiksi suunnitelma, miten voit välttää sokerin. Kylässä voit sen enempää selittelemättä jättää kakut syömättä, harva sitä edes huomaa. Tarvittaessa voit rehellisesti ilmoittaa vältteleväsi sokeria ja kehaista samalla tarjottavien tosin näyttävän herkullisilta. Vältä sanaa ”sokerilakko”, sillä tarkoitus ei ole aloittaa sokerin syömistä enää, eikö niin? Älä ala kysellä leivonnaisista kohteliaisuuttasi, ellet aio syödä niitä. Se tekee niistä kieltäytymisestä vielä tökerömpää.

Aiotko ottaa sokerin takaisin ruokavalioon?

Sokeriton elämä jatkuu. Maaliviiva on ylitetty vasta juhannuksena. En aio alkaa syödä kaupan karkkia enää koskaan ainakaan useampaa kerrallaan. Joissakin mausteissa tai ruoissa saatan sallia pienen sokerimäärän mausteena jo nyt. Bataattiranskalaiset ovat melko tylsiä syödä ilman ketsuppia. Kylässä olen edelleen tympeä vieras ja kieltäydyn useimmista tarjottavista. Juhannuksen  jälkeen voin ottaa jo kakkupalan juhlien kunniaksi varsinkin jos se on itsetehty. Silloin uskon, ettei päässäni tapahdu enää sokerin ilotulitusta tai moponi karkaa syömään puolta kakkua kerralla. Edelleen suosin kuitenkin sokerittomia tai luonnollisesti makeutettuja vaihtoehtoja. Teen pieniä kokeiluja, minkälaisia määriä sokeria elimistöni tai pääni kestää.

Oletko huomannut muuta mainittavaa?

Koska olen pitänyt kohtuullisen paljon meteliä sokerittomuudestani, monet lähipiirissänikin ovat joutuneet tai halunneet tsempata sokerin kanssa. Olen ollut kylässä, jossa on poikkeuksellisesti tarjoiltu sokerittomia raakaleivonnaisia ja olen ollut myös huomaavinani muiden vähentävän herkutteluaan kuultuaan minun välttävän sokeria kokonaan. Tämä on tietenkin isäntien ja emäntien kannalta ikävää, mutta ehkä tässä piilee muutoksen siemen. Olen yrittänyt kannustaa muita tekemään pieniä muutoksia, parempia päätöksiä edes silloin tällöin. Kaikkien ei tarvitse vetää nollatoleranssilla niin kuin minä. Oma mahdollisimman ehdoton linja on johtunut osittain myös tästä blogista: olisi outoa kirjoittaa sokerittomuudesta, jos siitä repsahtaisi harva se päivä. Kun tiedän minulla olevan yleisöä, olen pysynyt linjassa paremmin. Olen tuntenut vastaavani lukijoilleni, jos retkahtaisin. Menettäväni uskottavuuteni. Vaikka se on joskus tarkoittanut jahkaamista käyttääkö sokerillista lihaliemikuutiota vai ei.

Kiitos haastattelusta ja tsemppiä viimerutistukseen!

Kiitos! Toivottavasti tästä oli inspiraatiota muillekin :)

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

2 Kommentit

  • Vastaa
    Mielekäs miellekartta
    huhtikuu 12, 2015 00:48

    Tosi hieno saavutus, onneksi olkoon! Oli kiva lukea kokemuksistasi myös vähän eritellymmin.

    Tuosta uskottavuudesta sen verran, että mielestäni voi aivan hyvin kirjoittaa esim. liikunnasta ja liikkua paljon ilman, että uskottavuus on mennyttä, jos/kun ei joinain päivinä jaksa/ehdikään liikkua. Sama pätee sokeriin. Moni on kiinnostunut tarkkailemaan omaa sokerinkäyttöään ja mahdollisesti vähentämään sitä tai olemaan joitakin aikoja kokonaan ilman. Kaikki eivät kuitenkaan halua olla yhtä ehdottomia kuin sinä, vaikka sinun linjasi onkin toiminut sinulle hyvin. Ehdottomuus ei ole sama asia kuin uskottavuus, minkä liikuntaesimerkkikin todistaa. Ehkä siis voit huoletta maistaa ketsuppia silloin harvoin kuin maistat ja olla tuntematta itseäsi petturiksi sen jälkeen. :)

    • Vastaa
      Tiia
      huhtikuu 12, 2015 00:51

      Kiitos! Ja olet ihan oikeassa, että inhimillisyys on sallittua ja on mielenkiintoisempaa lukea kun kaikki ei mene kerralla niinkuin strömsössä.

    Vastaa

    Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

    The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

    Close