Tee se itse / Kosmetiikka /

Ruokakaapista kylppäriin, osa 2: hiukset

Unohdin eilen kertoa historistani sen, että olen aikaisemmin ollut pahemman luokan purkkien ja purnukoiden keräilijä. Jokaiseen tarkoitukseen piti olla jotain tököttiä. Sitten vähän opiskelin asiaa täällä, ja roudasin kassillisen kosmetiikkaa roskiin siltä istumalta. Jäljelle jäi hyvin vähän tuotteita, nekin lähinnä siksi etten uskaltanut olla ilman mitään. Se olisi ollut liian pelottavaa. Aloin kuitenkin kiinnittää enemmän huomiota INCI-listoihin ja siirryin luonnonkosmetiikkamerkkeihin. Silloin kun en käytä itse valmistettuja tuotteita, käytän Dr. Hauschkaa, Madaraa ja Urtekramia, öljyjä ostan sitä merkkiä, mitä milloinkin löydän.

Siis. Tämän päivän aiheena ovat hiustenhoitotuotteet. Täytyy tunnustaa, että itse tuli aloitettua kokeilu aivan pieleen, mutta voin siis kertoa mitä ei kannata tehdä :)

Luovuin shampoosta ja aloin käyttää hiustenpesuun ruokasoodaa reilu kaksi vuotta sitten. Ensin vain otin jauhetta ja ripottelin päälaelle ja yritin saada sen hierottua hiuksiin. Tuloksena aivan kamala rasvaletti useamman kuukauden ajan. Kamala. Hiuksia tuli pidettyä kiinni aika paljon. Kampaajani sanoi kohteliaasti tukkani olevan ”lähmäinen”. En kehtaa katsoa kuvia itsestäni tuolta ajalta. Ajattelin toimimattomuuden johtuvan siirtymisestä uuteen pesutapaan, mutta kun lähmäisyys sen kuin vain jatkui ja jatkui, päätin opiskella asiaa uudelleen ja kas! Olinkin ymmärtänyt oleellisen asian väärin: ruokasooda sekoitetaan veteen, joka sitten hierotaan päänahkaan. Näin päänahka alkaa jopa vaahdota ja rasva irtoaa helposti. Ainakin itsellä tapahtuu kummallinen kemiallinen reaktio ja vesi joka hiuksistani valuu niitä pestessä on ihan rasvattoman maidon väristä. Siitä tunnistan, että aine toimii. Tuloksena puhtaat hiukset! Vihdoin! Nykyään kampaajani (se sama) ihastelee kuinka hyvässä kunnossa hiukseni ovat ja sanoo että vaihto on kannattanut.

Sekoitetaan ruokasooda ja vesi (itse tykkään käyttää kuumaa vettä) jossain vanhassa puhtaassa pullossa (omani on muistaakseni 250 ml kokoinen). Tähän määrään vettä menee n. 2 tl ruokasoodaa, se ei ole kovin tarkkaa, mutta enemmän käyttäminen ei tuo parempaa lopputulosta.

Sekoitetaan ruokasooda ja vesi (itse tykkään käyttää kuumaa vettä) jossain vanhassa puhtaassa pullossa (omani on muistaakseni 250 ml kokoinen). Tähän määrään vettä menee n. 2 tl ruokasoodaa, se ei ole kovin tarkkaa, mutta enemmän käyttäminen ei tuo parempaa lopputulosta.

 

 

 

 

 

 

Ravistetaan ja odotetaan, että sooda on liennut veteen. Kaadetaan hitaasti joka puolelle kostutettua päänahkaa (tästä syystä on kätevää jos pullossa on ohut nokka) ja hierotaan samalla. Tämä määrä riittää hyvin vähän yli olkapäille ulottuviin hiuksiin. Taustalla "hoitoainepulloni", johon kaadan ehkä sentin omenaviinietikkaa pohjalle ja loput vettä. Pullosta käytän noin puolet kerralla, myös kaatamalla päänahkaan ja antamalla vaikuttaa hetken.

Ravistetaan ja odotetaan, että sooda on liuennut veteen. Kaadetaan hitaasti joka puolelle kostutettua päänahkaa (tästä syystä on kätevää jos pullossa on ohut nokka) ja hierotaan samalla. Tämä määrä riittää hyvin vähän yli olkapäille ulottuviin hiuksiin. Taustalla ”hoitoainepulloni”, johon kaadan ehkä sentin omenaviinietikkaa pohjalle ja loput vettä. Pullosta käytän noin puolet kerralla, myös kaatamalla päänahkaan ja antamalla vaikuttaa hetken.

Sitten hoitoaine. Hiukseni ovat hyvin sileät luonnostaan ja koska en rasita hiuksiani kovilla käsittelyillä, en tarvitse mitään tehohoitoja. Joskus saatan sellaisen tehdä ihan huvin ja urheilun vuoksi. Nekin samalla metodilla, eli ruokakaappia koluten. Hiustenpesun yhteydessä käytän kuitenkin aina omenaviinietikkkaa veteen laimennettuna. Se neutraloi ruokasoodan emäksisyyden ja kosteuttaa päänahkaa. Hiukset eivät haise etikalle hiustenpesun jälkeen.

Tällä tavalla hiukseni pysyvät puhtaana. Pesen ne kaksi kertaa viikossa ja joskus se riittää hyvin, toisinaan vika päivä täytyy pitää hiukset kiinni, mutta silloin olen yleensä käyttänyt öljypuhdistusta kasvoille ja onnistunut sotkemaan hiusrajan rasvaan.

En käytä enää hiustenkuivaajaa kuin hätätapauksissa, sillä se vaurioittaa hiuksia. Hiukseni ovat sen verran paksut, että niiden kuivaamiseen menisi muutenkin ikä ja terveys. Olen myös luopunut hiuslakasta, lähinnä koska en katso olkapäille ulottuvien hiuksieni enää tarvitsevan sitä. Kerran tosin selvitin, mikä voisi toimia ja minulle suositeltiin sitruunamehun ja kanamunanvalkuaisen seosta suihkepullossa. Se ei kuulemma haise ja pysyy hyvänä jääkaapissa melko pitkään. Kerään vielä rohkeutta kokeilla ja odottelen, että saisin tyhjän suihkepullon käyttööni.

En enää valkaise hiuksiani muuten kuin sitruunalla. Siinäkin tuli kokeiltua, miten ei kannata hommaa tehdä. Jos haluat valkaista hiuksia sitruunalla, ÄLÄ MISSÄÄN NIMESSÄ KAADA SITRUUNAMEHUA PÄÄNAHKAAN JA MENE AURINKOON. Tuloksena on superpalanut päänahka. Itse kokeilin tätä Välimeren auringossa. Sitruuna tekee ihosta herkän auringonvalolle, joten se joka on herkkä auringolle jo valmiiksi (hep, täällä!) saa melkoisia palovammoja. Sitruuna hierotaan vain ja ainoastaan hiuksiin. Sitruunalla on kätevin tehdä raitoja, koko päätä en lähtisi kokeilemaan, sillä päänahan palamisriski on aika suuri. Raidat voi tehdä ottamalla raakaa mehua vanutikkuun ja levittämällä ohuisiin suortuviin. Tai ottamalla sitruunansiivun ja hieromalla sitä suortuviin (tarkista, ettei hedelmälihaa jää hiuksiin) tai laittamalla pieni määrä hienopiikkiseen kampaan ja levittämällä isompaan alueeseen kerralla. Sitruunan teho perustuu aurinkoon, joten tätä ei voi kokeilla Suomessa kuin kesällä. Itse teen raitoja monesti etelässä kun istun rannalla. Rantabaarista saatavassa soodavedessä on monesti sitruunaviipale, jota on kätevä käyttää :) Suomen kesäaurinkokin toimii hyvin silloin kun se suvaitsee paistaa. Muistelen joskus lukeneeni jotain sitruunasta ja saunasta, mutten muista oliko tuomio onnistunut vai epäonnistunut.

Hiuksia voi käsitellä myös vahvalla kamomillateellä, mutta tätä en ole kokeillut. Se antaa hiuksille käsittääkseni kullertavaa sävyä ja sitä en hae.

Hiusnaamioista sen verran, että niitä voi sekoittaa esimerkiksi banaanista ja kuohukermasta, kananmunasta, jogurtista, avokadosta… Öljynaamioitakin on, mutta ne on pestävä shampoolla pois. Crunchy Betty auttaa tässäkin asiassa kiinnostuneita.

Siinä se oli. Näillä keinoilla minä hoidan hiuksiani enkä enää voi kuvitella vaihtavani ”perinteisiin” aineisiin. Ruokasoodaa kun ostaa ison purkin perusmarketin alahyllyltä, riittää se hyvin moneksi kuukaudeksi eikä ole kallis. Lyhyelle matkalle voi ottaa soodan ja etikan valmiiksi annosteltuna pulloon ja lisäämällä veden paikan päällä. Näin toilettilaukkukin kevenee hitusen verran. Omenaviinietikka kuluu ehkä vähän nopeammin, mutta liuoksen ei tarvitse olla kovinkaan vahvaa. Jos käyttää puoli pulloa valmista liosta kerralla, voi pullon hyvin täyttää kerran pari uudestaan vedellä ja käyttää vähän laimeampana.

Toivottavasti näistä opetuksista on hyötyä ja kynnys kokeilla itse madaltuu hihhulitouhusta mahdolliseksi :)

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

  • Testattu Biosolis-aurinkosuojavoiteet - Elämänmakua
    syyskuu 18, 2016 17:05

    […] pestä. Shampoota käyttivätkin lähinnä me aikuiset, mikä toi helpotusta varsinkin itselleni normaalista hiustenpesurutiinistani kotona. Shampoo pesi niin hellävaraisesti, etten jäänyt kaipaamaan edes hoitoainetta käytön jälkeen […]

  • Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

    The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

    Close