Jälkiruoat / Lämpimät / Leivonnaiset /

Omenapiirakkaa ilman piirakkaa

Okei, pakko myöntää. Olen käyttänyt lisättyjä makeutusaineita tässä kuussa. Hunajaa ja vaahterasiirappia. Sokeriin en ole sortunut vieläkään, ripaus sitä on ollut jokunen kerta mausteseoksissa, joita olen käyttänyt.

Sitten itse asiaan. Tämä sörsselsön alla on ihan superhyvää. Olen tarjoillut sitä nyt kaksi kertaa eri henkilöille ja molemmilla kerroilla vastaanotto on ollut positiivinen. Tämä ei ole ruokablogi, joten pahoittelen kuvan heikkoa laatua. Sain pidäteltyä itseäni juuri ja juuri sen aikaa syömästä annosta, että sain edes tämän otettua esihistoriallisella lumiallani. WP_001563Alkuperäinen ohje (ja kauniimmat kuvat) löytyvät täältä. Koska ohjeet ovat vain ohjeita, eivät käskyjä, päätin vähän kikkailla. Ainekset tässä ovat hyvin ”yksinkertaiset”: omenasose, kookoskerma ja paahdettu mausteinen mantelirouhe.

Omenasosetta tein pakkaseen jo syksyllä kun omenoita tuli ovista ja ikkunoista. Se ei tarvinnut muuta kuin sulatuksen.

Kookoskerma vaati puolestaan hetken pakkasessa, avaamisen ja veden valuttamisen pois. Toki kerman voi vatkata ja pursottaa hienosti tarjolle astiaan, mutta minulle riitti tönkön kerman pursottaminen suoraan tetrasta jälkiruoka-astiaan. Jälki oli lähes yhtä hienoa :)

Hitain komponentti valmistaa, mutta samalla se herkullisin, joka viimeistelee annoksen on paahdettu mausteinen mantelirouhe. Se on niin hyvää, että sitä voisi syödä lusikalla pelkästään. Alkuperäinen ohje vaati pekaanipähkinöitä, joita meillä ei ollut, mutta manteleita oli. Alkuperäinen ohje neuvoi vetämään pahkinät rouheeksi monitoimikoneessa, mantelit ovat niin kovia, ettei siitä tahdo tulla mitään. Alkuperäinen ohje myös vaati kookoshiutaleita, jotka olivat loppu, joten olin ilman. Joku kerta täytyy kokeilla vielä niidenkin kanssa.

Mantelit rouhin siis karkeaksi rouheeksi ihan isolla veitsellä leivinlaudan päällä. Siitä siirsin ne pannulle, lorautin päälle vaahterasiirappia niin paljon että mantelinmuruset olivat jotakuinkin kauttaaltaan tahmeita. Sitten ripottelin päälle kanelin sekä hitusen muskottipähkinää ja merisuolaa. Sen jälkeen seurasi koko prosessin hankalin osuus: paahtaa rouhe pannulla polttamatta sitä. Pannu ei voi olla liian kuuma tai pienimmät muruset mustuvat. Eikä se voi olla liian kylmä tai paahtamisessa menee ikä ja terveys. Kun mantelit sihisevät hiljaa ja nautinnollisesti on lämpötila oikea. Murusia kannattaa hämmentää melko tiuhaan. Kun tuoksu alkaa muistuttaa popcornia on aika siirtää muruset muualle jäähtymään. Oikean paahtoasteen saavuttaneet muruset ovat kevyitä (kosteus on haihtunut), kanelihuurteisia ja rouskuvan herkullisia.

Näiden jälkeen ai tarvita muuta kuin komponenttien yhdistäminen, jonka on tapahduttava juuri ennen nauttimista tai muruset vettyvät ja pehmenevät. Alkuperäinen ohje neuvoo tekemään kerroksia trendikkääseen lasipurkkiin, itse jaksoin panostaa niinkin paljon kuin laittaa kaikki kolme samaan aikaan kippoon. Yhtä hyvää tästä tuli näinkin. Ja eikun ääntä kohti. Toista tarvittaessa.

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

1 Comment

  • Vastaa
    Mielekäs miellekartta
    February 18, 2015 01:18

    Hienosti olet tsempannut sokerin kanssa, kun et vieläkään ole sitä tuon enempää syönyt. :) Ja mitä ruokakuvien postaamiseen tulee, niin onhan se kivaa, että omaan blogiin saa laittaa ihan mitä haluaa, vaikka ei varsinaista ruokablogia pitäisikään.

  • Vastaa

    Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

    The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

    Close