Itsetuntemus /

Luolamiehen aivot nykymaailmassa

Kuten olen jo kertonut, minua kiehtoo kovasti luolamiesaika. Kun sanon kiinnostaa, tarkoitan sillä, että huomaan monesti miettiväni, miten tietty asia on tehty luolamiesajalla.

Pienten vauvojen kanssa on esimerkiksi hyvin helpottavaa ajatella lapsen yksin jäätyään itkevän siksi, koska luolamiesajalla (varsinkin) se olisi ollut mennyttä yksin jäätyään. Syöty, paleltunut tai jotain muuta kamalaa. Vauva pitää siis selviytymisestään huolta. Lapsen itku taas oli luolamiesajoilla vaarallinen asia, sillä se kertoi pedoille ja vihollisheimoille, missä oma heimo on. Itkua siis vältettiin kaikin keinoin. Haluaisin ajatella, että ennaltaehkäisevästi. Nykypäivänä asia on monesti täysin toisin päin. Lapsi hiljennetään vasta kun itku tulee.

Ajauduin sivuraiteille. Asiaan. Nyt olen lukenut parista kirjasta ihmisen ”liskoaivoista” ja se on kiehtovaa asiaa.

Tunnistatko itsesi? Vetelehdit koulutehtävän kanssa kunnes aikaa on enää vähän ja sitten puserrat sen kasaan viime tingassa? Ellei tehtävä ole pakollinen, vetelehdit niin kauan, ettei sitä enää ehdi tehdä? Viilaat ja viilaat, koska sen täytyy olla täydellinen?  Katselet kotona ympärillesi kaikkea sitä, mitä pitäisi tehdä, muttet tee mitään kuin vasta puoli tuntia ennen vieraiden saapumista? Saat loistavan idean, mietit sitä hetken ja ammut sen itse alas hölmönä? Mietit kuumeisesti, mitä muut laittavat juhliin päälle ja pukeudut sen mukaan etkä niin kuin itse haluat? Et uskalla kertoa mielipidettäsi tai ideoitasi kokouksessa? Jos uskaltaudut avaamaan suusi, et pysty olemaan paikallasi kun muut katsovat sinua (kiemurtelet, hypistelet hiuksia/papereita/mitä tahansa, järjestelet tavaroita edessäsi, hierot niskaa, haukottelet, käännät katseen)? Et kysele tai kyseenalaista mitään? Kieltäydyt asioista vedoten tekosyihin, kuten tiukkaan talouteesi? Kieltäydyt mahdollisuuksista kehittyä ja kasvaa? Odotat huomiseen? Hidastat ja pysähdyt juuri ennen valmistumista? Esitelmää pitäessäsi saat niin kovia jännitysoireita että tuntuu että kuolet? Uskot että menestyksessä kyse on lahjakkuudesta eikä taidoista? Uskot, että sinulla ei ole lahjoja.

Pystyn allekirjoittamaan kaikki yllä mainitsemani enemmän tai vähemmän. Ne ovat kaikki liskoaivojen työtä. Liskoaivot pyrkivät välttämään vaaraa, riskejä tai hyökkäämään pakon edessä raivolla ja varmistamaan ihmislajin selviytymisen muistamalla ravintoon liittyviä asioita (myrkyllisyys, eniten energiaa sisältävät ainekset) sekä johtamalla parinmuodostusta ja lisääntymistä. Liskoaivot haluaisivat, että kyyhöttäisimme piilossa kiven alla kaiken sen ajan, jolloin emme ole hankkimassa ruokaa tai jälkikasvua. Jos joku haluaisi tulla meidän kivemme alle, antaisimme sille lentävän lähdön muualle. Ne haluaisivat, ettemme herätä huomiota, että sulaudumme joukkoon, sillä huomion herättäminen tarkoittaa uhanalaiseksi joutumista.

Toinen tapa, miten liskoaivot voivat toimia on vetää kaikki yllämainitsemani asiat ”yli” ja sabotoida itseään: Kyselet liikaa, olet hankala, pukeudut todella huomiotaherättävästi, teet tehtäväsi tietoisesti huonosti, olet outo ja teet outoja juttuja. Käytännössä ammut itseäsi jalkaan, jotta sinun ei tarvitsisi lähteä rintamalle. Vedät niin överiksi, ettei sinua haluta enää huomata.

Vähän biologiaa ja evoluutioteoriaa. Liskoaivot ovat se aivojemme osa, joka on kaikista sisimpäänä. Ne ovat aivojen vanhin osa, se joka on kehittynyt eliöille ensin ja joka löytyvät villieläimiltäkin. Ne vastaavat siis ihmisen selvitymisestä refleksinomaisesti. Niitä ympäröi limbinen järjestelmä, joka vastaa tunnetiloista. Liskoaivot ohittavat limbisen järjestelmän aina tarvittaessa ja liskoaivot päättävät milloin tarve on. Uloinpana aivoissa on neokorteksi tai neokortikaalinen osa, jonka tehtävänä on vastata loogisesta älykkyydestä, luovuudesta ja kaikesta siitä, joka erottaa sinut muista ihmisistä, luonteestasi. Sekä limbinen järjestelmä (=tunteet), että liskoaivot (=refleksit) ohittavat neokorteksin eli järkevän ajattelun ja luovuuden.

Eli käytännössä et voi olla luova, kun juokset sapelihammastiikeriä karkuun henkesi edestä (paitsi elokuvissa). Et voi ajatella järkevästi kun v*tuttaa.

Liskoaivot voivat hallita ihmisen toimia lähes kokonaan. Silloin hän on melkein kuin luolamies. Huolissaan vain omasta selvitymisestään ja lajin jatkuvuudesta. Vasta turvassa ollessaan luolamiehet ovat keksineet työkaluja ja tulen käyttötapoja, levittäytyneet tuntemattomille seuduille ja kehittäneet kulttuurin.

Minä kuvailisin liskoaivojen vaikutusta halvauttavana tunteena kun jotain uutta, innostavaa, jännittävää, luovaa ja järkevää pitäisi tehdä. Liskoaivot viestivät vahvasti uuden tilanteen olevan riskialtis, herättävän huomiota, huonontavan parinmuodostusmahdollisuuksia, vievän aikaa ruoanhankinnalta. Monesti liskoaivot saavat tahtonsa läpi eikä mitään uutta tapahdu. Minä tavallaan jäädyn ennen ensimmäistä askelta. Olen turvassa, olen luolamies.

Liskoaivot aiheuttavat myös kehoon jumeja ja jännitystiloja, sillä ne muistavat kivun erinomaisesti. Jumit ja jännitystilat ovat liskoaivojen ja kehon tapa puolustaa itseään ja pitää itsensä turvassa. Ihminen näyttää jäykältä ja pelokkaalta, sillä liskoaivot muistavat aikaisemmat kivun sekä pelon kokemukset ja suojelevat niiltä välttelemällä niitä tapoja toimia, joilla kokemukset on saatu. Rento ja huoleton tapa liikkua on liskoaivoille siis melko mahdotonta, suuren työstämisen tulos tai sitten kyseinen henkilö on saanut elää todella ihanan elämän.

Myös aikaisempi lastenkasvatus, jossa käytettiin tukistamista, luunappeja ja muita fyysisiä rangaistuksia, perustuu liskoaivoihin. Kivun tuntemus ”tuhmuuksien” yhteydessä sai välttämään niitä tehokkaasti ja lapset olivat pääasiallisesti kuuliaisia ja tottelevaisia. Kivun oli kuitenkin tultava sillä hetkellä kun ”tuhmuuksia” tehtiin, jotta se toimi. Selkäsauna isän työpäivän jälkeen ei varmasti toiminut samalla tavalla, koska sitä ei yhdistänyt yhtä perustavalla tavalla aikaisemmin tehtyyn. Onneksi nuo kasvatustavat ovat jo pääasiassa mennyttä aikaa. On myös tutkittu (ainakin Brené Brown kirjoitti tästä), että häpeän tunne saa aivojen kipukeskuksen reagoimaan, eli häpeä on kipua. Siksi häpeä on myös todella tehokas opettaja ja perustuu sekin liskoaivoihin.

Nykymaailmassa liskoaivoja tarvitaan enää harvoin, mutta valitettavasti ne eivät tiedä sitä itse. Ne ovat edelleen täysin hereillä ja kavahtavat kaikkea, mitä ne käsittävät luolamiehen aivoillaan vaaralliseksi tai turhaksi. Jos luolamiestä ei viedä kokemaan, että vaaraa ei ole ja toiminta on mielekästä, se ei koskaan saa tietää sitä.

Miten ihmeessä liskoaivot voi siis ohittaa? Arvaat varmaan jo vastauksen? Tekemällä päinvastoin kuin ne vaativat. Menemällä yleisön eteen vaikka aivomme kirkuvat meitä karkaamaan paikalta, jalat tuntuvat lyijyltä, suuta kuivaa, kainalot hikoavat, kädet tärisevät, ääni heittelee laidasta laitaan, pyörryttää, naurattaa. Kuten sanottu, liskoaivot oppivat tehokkaasti selviytymiseen liittyviä asioita. Jos pidämmekin esitelmän ja selviämmekin siitä hengissä, tilanne ei jännitä ensi kerralla enää niin paljon. Toinen benji-hyppy ei tunnu enää niin kamalalta vaikka kamalalta kuitenkin. Kun ensimmäinen idea kokouksessa ei tullut nauretuksi pöydän alle, tulee niitä lisää.

Ylireagointi on hyvin epätaloudellista toimintaa, joten liskoaivot pyrkivät reagoimaan vain tilanteen vaatimalla intensiteetillä. Altistuessaan ”vaaralle” ne ikäänkuin kesyyntyvät vähitellen. Mieleeni tulee käsitys koirien kesyyntymisestä: Ne koiraeläimet, jotka juoksivat lyhimmän matkan karkuun ihmisen nähdessään, ehtivät ensimmäisenä takaisin ruoantähteiden luokse, söivät eniten, voivat paksuimmin, saivat eniten jälkeläisiä. Sukupolvien saatossa syntyi kesykoira, jonka kanssa ihminen jakoi ruokansa. Niiden liskoaivot eivät näe enää ihmisessä mitään vaarallista vaan päinvastoin turvaa, ruokaa ja mukavuutta.

Liskoaivoja voi myös huijata. Niille voi tarkoituksella luoda isomman pahan kuin se asia, jonka haluaisi tehdä. Ei tee mieli siivota -> kutsun vieraita kylään enkä halua vaikuttaa laiskalta ja epäsiistiltä heidän silmissään -> pakko siivota. Ilmoitan sokerilakosta Facebookissa -> jos luovutan kesken, saan siitä kuittaulua -> pakko pysyä ruodussa.

Turvallisuutta voi myös yrittää teeskennellä. Olen itse esimerkiksi onnistunut kuvittelemaan minulle täysin vieraan ihmisen, jonka tapaamista jännitin, hyväksi ystäväkseni, jonka jälkeen hänen kanssaan toimiminen oli paljon helpompaa. Annoin ulkopuoliselle jopa sellaisen käsityksen, että olisimme vanhoja tuttuja, joten ilmeisesti se toimi.

Käy järkeen, eikö? Oletko valmis taistelemaan luolamiestäsi vastaan ja tuomaan sen tälle vuosituhannelle?

Mielenkiintoinen kirjoitus kolmiaivoteoriasta löytyy täältä. Kirjoitus tosin loppuu häiritsevästi teorian hyödyntämiseen näpistelyn mahdollistamisessa, mutta alku on lupaava.

Myös täällä on mielenkiintoinen artikkeli siitä, miksi itsensä sabotoiminen on niin houkuttelevaa.

Saku Tuominen kirjoittaa luolamiehen mielestä luovuuskirjoissaan, varsinkin kirjassa Hyvä elämä, lyhyt oppimäärä ja Luova järkevyys.

Seth Godinin kirjassa Linchpin on myös paljon liskoaivoista, muutenkin mahtava kirja, joka kannattaa ehdottomasti lukea.

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

No Comments

Vastaa

Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close