Karkkipäivä /

Liivate, tuo ihmeaine

IMG_2093

Etsiskellessäni kokeiltavia herkkureseptejä olen törmännyt toistuvasti liivatteeseen. Jotkut ovat uskaltautuneet kutsumaan sitä ihan superfoodiksi ja loputkin miettivät, miten sitä saisi sisällytettyä ruokavalioon enemmän. Asiaa sietää tutkia syvällisemmin.

Liivate eli gelatiini valmistetaan sian tai naudan nahasta, jänteistä, suolista, rustoista ja luista pitkään keittämällä. Tällöin näiden ruhon osien sisältämä proteiini eli kollageeni irtoaa keitinliemeen ja siitä voidaan prosessoida liivatetta. Ennenvanhaan keitettiin luulientä, johon laitettiin kaikki jämät eläimestä ja näin niistä saatiin hitaasti keittämällä viimeisetkin ravintoaineet talteen herkulliseen nesteeseen, joka oli tärkeä osa ruokavaliota (siksi lihasta, kuten kinkusta, jossa on sekä nahka että luu, irtoava liemi hyytyy jäähtyessään). Nykyaikana harva jaksaa keitellä tuntitolkulla luita saadakseen lientä, joka säilyy pari päivää. Nykyaikana käytetään lihaliemikuutioita.

Olen joskus ymmärtänyt koirien ravitsemuksesta sen, että koiran kannattaa syödä sitä osaa eläimestä, mikä sillä itsellä kremppaa. Siis jos koiralla on nivelrikkoa (=rustovaurioita nivelissä), sen kannattaisi syödä rustoja, koska ne sisältävät rustoa korjaavia ainesosia. Nyt ymmärrän, että tarvittava aine on nimenomaan kollageenia.

Nykyaikana, kun ihminen jättää syömättä ne ”ällöttävät” osat eläimestä, suuri määrä tärkeistä ravintoaineista menee täysin hukkaan. On alettu kärsimään nivelkivuista, veltostuvasta ihosta, rypyistä, raskausarvista, heikoista kynsistä, hiuksista ja luista suolisto-ongelmista, kireistä jänteistä, lihasongelmista, selluliitista, yms. Näissä kaikissa (ainakin osaksi) syyllinen on nimenomaan kollageenin puutostila elimistössä. Kollageeni pitää kimmoisana ja joustavana. Elimistö tuottaa itse kollageenia, mutta 25 ikävuoden jälkeen tuotanto alkaa heikkenemään. Tämän tiedon löysin sivustolta, joka kauppaa kollageenikapseleita.

Liivatetta kannattaisi siis käyttää ihan lisäravinnemielessä ellei halua pelata luuliemien kanssa. Sitä on saatavana (maailmalla) hyytelöivänä ja hyytymättömänä eli hydrolisoituna versiona, joita voi lisätä ruokiin ja juomiin. Hyytyvä versio on ruoansulatukselle raskaampaa käsitellä kun taas hydrolisoitua (eli esimerkiksi ananaksen entsyymillä hyydyttävä osa neutraloituna) versiota voi käyttää vaikka proteiinilisänä. Käytettävän liivatteen kannattaisi olla luomutuotettua tai ”grass-fed”, jotta se ei sisältäisi hormoneja, antibioottijäämiä, raskasmetalleja, myrkkyjä, yms. Luomutuotettu tai grass-fed liivate sisältää myös kaikki ne hyvät ravintoaineet, jotka saattavat puuttua, kun eläin on tehotuotettu.

Suomessa liivatetta myy kaksi merkkiä. Meira ja Dr. Oetker. Halusin tietää, mistä heidän liivatteensa tulevat sekä onko heillä aikomusta alkaa tuottaa luomuversiota liivatteesta. Otin siis yhteyttä molempiin kuluttajapalveluihin.

Ensin vastasi Dr. Oetker, muutaman päivän päästä kyselyn lähettämisestä: ”Liivatteeseemme käytetään tavanomaisen tuotannon sikojen nahkoja. Sian nahat tulevat EU:n alueelta ja näiden sikojen kasvatuksessa noudatetaan EU:n lainsäädännön ohjeita. Luomu liivate ei ole näillä näkymin tulossa valikoimaamme.”

Meiralla meni vastauksen lähettämiseen toista viikkoa: ”Liivatelehti valmistetaan 100 % siannahasta monivaiheisella prosessilla, johon kuuluu mm. pesuja, uuttamista ja kuivattamista. Muita ainesosia liivatteeseen ei käytetä.

Valitettavasti tällä hetkellä meillä ei ole valikoimissamme luomu liivatetta, mutta välitämme toiveenne edelleen tuotesuunnitteluun.”

Eli periaatteessa, jos syöt EU:ssa tuotettua sianlihaa hyvillä mielin, voit syödä myös Suomessa myytävää liivatetta. Jos taas haluat liivatteesi eläneen laadukkaammin, liivatteen voi tilata esimerkiksi Amazonista. Löysin myös tällaisen suomalaisen sivuston, joka myy liivatetta. Sekin on saksalaista, eli samaa tavaraa kuin kaupassa. Eräkoko tosin on vähän suurempi ja kilohinta edullisempi.

Joka ateriaa ei kuitenkaan kannata alkaa syödä hyytelöitynä, sillä kuten jo mainittu, perinteinen versio liivatteesta on raskasta sulattaa ja liikaa nautittuna se voi aiheuttaa ummetusta, turvotusta ja muita ruoansulatusvaivoja varsinkin sellaiselle, jolla on heikko ruoansulatus. Se on lisäproteiinia. Kun liivatetta syö, se kannattaa liottaa pehmeäksi, kuumentaa ja nauttia osana ateriaa, kuten vaikka vadelmakumeissa :).

Lähde: Grass fed Girl, Karri Koivula, Better nutrition

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close