Elämäntapamuutokset /

Koutsina olemisen ekat askeleet

Jostain syystä lounaskeskustelut töissä ajautuvat usein ravintoon, syömiseen, tapoihin ja terveyteen. Tiimissäni on kaksi 50+ rouvaa, joka jaksavat kuunnella paasaustani ihailtavan hyvin :) Heille painon pudottaminen on ollut pitkäikäinen ongelma. He eivät ole varsinaisesti lihavia, mutta keskivartalon tienoille on ehtinyt  kerääntyä pehmustetta vuosien saatossa. Molemmat alkavat olla sitä mieltä, että edessä siintää SE lääkärikäynti, jolloin heille määrätään diabetes-, kolesteroli- ja/tai verenpainelääkitys. Se, miten he asian toteavat antaa ymmärtää, että heistä se kuuluu normaaliin vanhenemiseen, saada jonkinlainen pysyvä lääkitys.

Itse olen tästä aivan kauhuissani. Luovuttaa oma terveys lääkäreiden annosteleman pillerin varaan. Ymmärrän, että elämä painaa monella päälle ja siinä kohtaa, kun pitäisi tehdä hyviä valintoja, voimat eivät yksinkertaisesti riitä siihen. On helpompaa muistaa nielaista jotain kerran pari päivässä ja jatkaa samaan malliin muuten.

Kun vain saisin sen uskon valettua heihin, että tilanne alkaa parantua lähes välittömästi, kunhan alkaa ottaa askelia oikeaan suuntaan. Yhden pienen askelen kerrallaan. Pysähtyä siihen, kunnes on valmis ottamaan seuraavan. Rauhassa ja ajatuksella. Kun vain tietää, mihin suuntaan ja millä jalalla astuu.

Vaihtoehtoja on tosiasiassa enemmän kuin kaksi...

Vaihtoehtoja on tosiasiassa enemmän kuin kaksi… (Kuva Pärnusta)

Päätin yrittää auttaa heitä. Vaikkei minulla ole kokemusta varsinaisesta lihavuudesta (ja se on vain geenieni ansiota), tiedän miltä tuntuu kun tunnari ”Ei jaksa” pyörii ympyrää päässä päivästä toiseen. Se on aika väsyttävä ajatus, varsinkin kun siihen uskoo. Valitettavan moni uskoo. Kun en jaksa tätä, en jaksa tuotakaan. Ja kun en jaksa tuota, en jaksa sitäkään jne. jne. Jaksamattomuudesta tulee helposti kantava teema. Aika tylsä sellainen.

Tarvitaan tarpeeksi iso syy, miksi haluaisi jaksaa edes tämän kerran. Minulle se on ollut aina lapseni: haluan näyttää heille hyvää esimerkkiä. Se, että annan heille perinnöksi asenteen ”ei jaksa” on minusta lastensuojeluviranomaisen kutsumisen arvoinen paikka. Nyt ei pidä ymmärtää väärin, että olisin natsi-äiti, joka raippa kädessä puristaa lapsistaan viimeisetkin mehut ulos huutamalla ”Jaksaa, jaksaa! Täytyy jaksaa!”. Ei. Minusta on tärkeää oppia oikeat tavat, jotka edesauttavat tervettä jaksamista ja ylläpitää niitä. Kun nämä oppii jo lapsena, se on kaikista helpointa. Sitä kasvaa ns. suoraan heti juuresta. Me muut, jotka ovat jo ehtineet kasvaa vinoon, joudumme tekemään joitain korjausliikkeitä.

Jaksaminen on tärkeää. Jaksaa syödä järkevästi, liikkua, pitää huolta ihmissuhteistaan, nauttia, työskennellä, tehdä asioita, pitää hauskaa, elää. Jos ei jaksa, tekee kaikessa vain ne välttämättömimmät. Millaista elämää se on?

Olen lueskellut lähiaikoina aikamoisen pinon kirjoja. (Huomasin myös, että ”hyvää luettavaa” -sivuni on siirtynyt bittiavaruuteen kadottaen koko kokoelmani, joten pääsen rakentamaan sen uudestaan toivottavasti lähiaikoina.) Lukemissani kirjoissa on kuitenkin tullut esiin kantava teema ja se korostaa aamujen tärkeyttä. Kirjoitinkin asiasta jo jotain elokuun alussa. Aamut ovat se uusi alku joka päivä, jolloin voi ottaa ensimmäisen askeleen oikeaan suuntaan. Kun aamu lähtee vyörymään oikeaan suuntaan, on loppupäivää helpompi pitää oikeassa urassa. Oikeat valinnat aamulla ovatkin ehdottoman tärkeitä. Niin tärkeitä, ettei niitä pitäisi joutua ajattelemaan ollenkaan. Ne pitäisi tehdä automaattisesti oikein. Niistä pitäisi tulla tapa.

Tästä syystä pyysinkin näitä kahta rouvaa kiinnittämään alkuun huomiota syömäänsä aamupalaan. Annoin heille jopa aivan tarkan suosituksen, miten he voivat tuunata aamiaistaan (kaurapuuro)kuntoon. Tämä on heidän ensimmäinen askeleensa oikeaan suuntaan. Aloitamme jostain yksinkertaisesta ja helposta.

Pian sitä huomaa taapertaneensa jo pitkän matkan

Pian sitä huomaa taapertaneensa jo pitkän matkan (kuva Kööpenhaminasta)

”Ai, ihanaa, meillä on oma koutsi!” oli rouvien komentti, kun innostuin heidän tilanteestaan.

Huh. Minusta tuli koutsi :) Saas nähdä, mihin tämä minut vielä vie.

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close