Inspiraatioksi / Itsetuntemus /

Kompassi lapsuudesta

Arvatkaa mikä tämä on? Se on aine, jonka olen kirjoittanut kuudennella luokalla. Aiheena oli ”Minä vuonna 2020”.  Hankalannäköisellä kaunokirjoituksella olen kertonut olevani 37-vuotiaana sarjakuvapiirtäjä, naimisissa amerikkalaisen kanssa, asuvani omakotitalossa Chicagossa ja kahden lapsen äiti, tytön nimeltä Susan ja pojan nimeltä Nicklas. Meillä on myös akvaario ja kaksi dalmatiankoiraa.

Kaivoin aineen esiin kirjoitettuani toissapäivänä, miten yksitoistavuotiaana nautinnollinen tekeminen on todennäköisesti nautinnollista edelleen. En yhtään muistanut, mistä olen nauttinut sen ikäisenä. Sarjakuvista näemmä.

Tällaisia aineita pitäisi kirjoituttaa koulussa vähintään kerran vuodessa. Varsinkin ensimmäisillä luokilla, kun lapsilla on vielä mielikuvitusta ja rohkeutta unelmoida. Silloin kun he vastaavat silmää räpäyttämättä tulevansa isoina astronauteiksi ottamaan kivinäyttteitä Jupiterista, karkkikaupan koemaistajiksi tai Suomen kuninkaiksi. Ennen kuin joku kertoo heille elämän realiteeteista ja pilaa koko homman.

Tämän sanottuani taidan ottaa tavaksi haastatella omia lapsiani aiheesta ja kirjoittaa vastaukset ylös. Näistä aineista he voivat sitten hakea inspiraatiota vanhempana, kun ovat oppineet tottelemaan, menettäneet itsensä ja pyörimään koneistossa ilman suuntaa. Toivottavasti niitä ei koskaan tarvita.

Sarjakuvista nauttiminen käy oikeastaan järkeen, kun asiaa oikein ajattelee. Minuun on aina vedonnut nokkela, oivaltava, ironinen ja hauska tapa kirjoittaa tarinoita. Kaksitoistavuotiaana se oli ”Lassi ja Leevi” nykyään se on muun muassa Marian Keyes alkuperäiskielellä. Jos joku osaa suositella nokkelaa, oivaltavaa, ironista ja hauskaa kirjallisuutta, laittakaa kommenttia. Uusien hyvien kirjailijoiden löytäminen on aikaavievää touhua, joten se jäänyt vähemmälle.

Joskus vieläkin nuorempana, kun en vielä osannut lukea, muistan päättäneeni, että minusta tulee kirjailija. Kirjainten paineleminen kirjoituskoneella oli niin hauskaa. Ja mitä teen nykyään suurella osalla vapaa-ajastani? Kirjoitan. Suunta tältä osin vaikuttaisi siis selvältä. Eteenpäin siis.

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

4 kommenttia

  • Vastaa
    Mielekäs miellekartta
    February 6, 2015 21:04

    Aivan ihastuttava tarina! :) Hullua, miten samalta oma kaunokirjoitukseni tuon ikäisenä näytti. Kirjoituksesi voisi ulkoasultaan olla helposti minun. Pitäisi melkein ottaa kuva jostain omasta aineestani ja laittaa kuva tänne vertailuksi!

    • Vastaa
      Tiia
      February 7, 2015 18:19

      Tuo kirjoitustyyli ilmeisesti edustaa jollain tasolla sitä, mitä 90-luvulla kouluissa opetettiin. Aika paljon tuosta opista on kulunut vuosien saatossa pois :)

  • Vastaa
    Miten tehdä blogista mahtavampi? | Elämänmakua maistelemassa
    March 18, 2015 09:00

    […] en kyllä myönnä. Hauskaa oli kaivaa mustat tussit esiin ja vähän töherrellä. Minullahan oli lapsuudessa haave tulla […]

  • Vastaa

    Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

    The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

    Close