Luin ja opin /

Kirja-arvostelu: KonMari

Siivouksen elämänmullistava taika. Marie Kondo, 2015. Bazar.

request.php

Täytyy myöntää, että luin tätä kirjaa sivulle 153 usein päätäni puistellen. Sitten sivulla 153 luin jotain, josta ajattelinkin miksei?

Olen seurannut sivustoa nimeltä FlyLady, joka hokemia ovat ”making it fun gets it done!” ”you can do anything for 15 minutes!” . Sivusto kannustaa ihmisiä olemaan armollisia itselleen ja antamalla muutokselle aikaa. Epäjärjestys ei ole syntynyt hetkessä eikä sitä kuulukaan saada kuntoon hetkessä. Vähän (15 minuuttia) kerrallaan syntyy paljon loppujen lopuksi. Lisäksi järjestäjä itse ei uuvu kesken projektin ja jätä leikkiä kesken vaan saa järjestämisestä ja asioista luopumisesta itselleen tavan. Tavan muodotuminen vaatii toistoja. Lisäksi FlyLady muistuttaa, että jos pyrimme täydelliseen lopputulokseen, emme halua edes aloittaa, jos tiedämme sen olevan mahdottomuus senhetkisillä resursseilla.

Kysymys taitaakin olla erottelusta, oletko sprintteri vai maratoonari?

KonMari menetelmä on sprintti. Siinä käydään koko asunto läpi tiukkaan tahtiin (max. puolessa vuodessa): kaikki esineet aihepiireittäin otetaan vuorotellen esiin ja levitetään lattialle, joista niistä sitten kerätään talteen ne, jotka tuottavat omistajalleen iloa. Kaikesta muusta luovutaan. On myös joitain aihepiirejä, joista KonMari-menetelmä käskee luopumaan kokonaan (paperit, käyttöohjeet, varanapit).

Menetelmä perustuu siihen, että kovalla rutistuksella kaikki ylimääräinen (tämän jokainen voi määritellä itse, mikä on ylimääräistä) karsitaan pois. Kaikelle jäljelle jäävälle on oltava oma paikka, jossa sitä säilytetään. Lopputuloksena on niin miellyttävän siisti koti, ettei sitä tee mieli tärvellä eikä siihen tee mieli tuoda mitään lisää, sillä se sisältää jo ja vain ja ainoastaan ne tavarat, jotka omistaja tarvitsee. Tämä on menetelmän taika.

Minua kiehtova ajatus on se, että jokaisella kodissa asuvalla on oma paikkansa (kaappi, lipasto tms.), jossa hän säilyttää kaikkea omaansa: vaatteita, käyttöesineitä, leluja, kenkiä yms. Silloin olisi helppo nähdä kaikki omansa yhdellä silmäyksellä, kaikelle olisi helppo järjestää oma paikkansa ja silloin huomaisi, milloin tavara määrä uhkaa karata käsistä. Sellaista epämääräistä rojua, joka lojuu nurkissa ei olisi, sillä ellei kukaan sitä julista omakseen ja järjestä sille säilytyspaikkaa omassa ”yksikössään” kukaan ei sitä jää kaipaamaan, jos siitä luovutaan. Tämä tarkoittaisi meidän perheessä, että kodissa olisi neljä kaappia tms. joissa olisi kaikki tavara. Yhteiset koriste-esineet, astiat, liinavaatteet, sisustusesineet tms. olisivat omillaan.

Kodin yhteiset tavarat ovat asia erikseen, mutta nekin vaativat säilytyspaikkansa.

KonMari-menetelmä käskee myös mieluummin säilyttämään kaikkia omia tavaroita siinä samassa omassa paikassa eikä niinkään siellä, missä niitä tarvitaan. KonMari kieltää siis lentokenttä-ajatuksen ja käskee mieluummin jokaisen kävelemään oman yksikön luokse ja ”purkautumaan” sinne laittaen jokaisen esineen paikalleen. Menetelmän mukaan on helpompi laittaa kaikki pois samassa paikassa kuin laittaa asioita paikoilleen minkä minnekin.

KonMari ja FLyLady ovat siinä samaa mieltä, että jokaisen kotona säilytettävän asian olisi tuotava omistajalleen vain positiivisia tunteita ja kaikesta ikäviä tuntemuksia synnyttävästä olisi luovuttava. Molemmat myös ilmoittavat, että epäjärjestyksestä ei pääse eroon niinkään järjestämällä (ja järjestelmiä hankkimalla) vaan luopumalla turhasta.

Marie Kondo on japanilainen ja usein japanilainen kulttuuri paistaa kirjasta liikaa läpi. Se saa ainakin minut ajattelemaan, että oppi pätee ehkä Japanissa, mutta ei täällä meillä. Kondo puhuu esimerkiksi usein omasta huoneesta. Japanissa lapset asuvat käsittääkseni usein pitkälle aikuisuuteen kotona, jolloin monella tosiaan on oma huone. Lisäksi Kondo on lisäksi nuori ja sinkku ja antaa neuvoja vahvasti tästä näkökulmasta. Kirjassa on kuitenkin vinkkejä myös perheelliselle, kuten tuo jokaiselle oma paikka. Kondo mainitsee, että kolmivuotiaskin oppii menetelmän kun hänelle annetaan yksi paikka, jonne kaikki hänen omat asiansa laitetaan omille paikoilleen.

Kondo kirjoittaa tavaroista usein kuin ne olisivat jotain elävää ja mainitseekin kiittävänsä jokaista tavaraa sen palveluista samalla kun hän laittaa sen päivän päätteeksi paikalleen. Hänen mukaansa tavaroiden kuuluu levätä omilla paikoillaan, joten esimerkiksi sukkia ei saa kääriä palloiksi jolloin niiden joustinosat eivät ole levossa. Toki tämä saa arvostamaan ja pitämään huolta siitä, mitä omistaa, mutta mutta…

Kirja antaa myös hyviä käytännön vinkkejä tavaroiden säilyttämiseen, kuten että asioita kannattaa säilyttää vierekkäin, ei päällekkäin. Tällöin näkee helpommin mitä omistaa ja tavara on helpompi ottaa käyttöön.

Kirja lupaa järjestää kodin lisäksi myös muun elämän, sillä kun jäljelle jättää vain itselle tärkeitä asioita, voi niitä tarkastelemalla oppia itsestään paljon. Silloin voi huomata valitsevan teeman, jota ei ole ennen huomannut ja alkaa nauttia siitä täysin rinnoin kun muu häly ympäriltä on poistunut. Ihminen voi päätyä tekemään suuriakin muutoksia kun ymmärtää, mikä itseä tosiasiassa kiinnostaa.

Kyllä tästä inspiraatiota sai lastenhuoneen tavararöykkiön selättämiseen. Kannattaa lukea!

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close