Luin ja opin /

Kirja-arvostelu: Irti Makeanhimosta

irti_makeanhimosta-saarnia_pirjo-25401620-68232465-frntl

Pirjo Saarnia, 2014, Otava.

Kun avasin tämän kirjan, tajusin lukeneeni sen jo kerran. Ensimmäisen painoksen tosin ja tähän uudistettuun laitokseen on lisätty mm. tietoa fruktoosin haitallisuudesta. Kertaus ei ole ollut koskaan pahitteeksi. Tämä oli se kirja, josta koko homma lähti liikkeelle minun tapauksessani. Sille, joka on ottamassa ensimmäisiä askelia terveellisempää ruokavaliota kohti, tämä onkin oiva kirja.

Nyt kun luin kirjaa uudelleen, se tuntuu liian lepsulta: ”– –pari kertaa viikossa voi herkutella pullalla tai kakkupalalla, eikä niistä ole haittaa ruokavalion kokonaisuutta ajatellen — –.” Tämä kirja on keltaista vyötä tavoitteleville aloittelijoille, minulla on vähintään vihreä, ellei jopa sininen.

Kirja on jaettu kahteen osaan: ensimmäinen osa kertoo miksi meidän tekee mieli makeaa ja toinen, miten siitä pääsee eroon.

Makeanhimoon johtaa moni tie. Makeaa voi oppia syömään jo lapsena, jos se on ollut perheessä tapana. Lapsia on myös usein lohdutettu makealla, mikä tekee heistä suurella todennäköisyydellä tunnesyöjiä myöhemmällä iällä. Makeanhimoa voivat aiheuttaa myös joidenkin hivenaineiden puutokset (kromi, sinkki, magnesium), joskaan tätä ei ole kunnolla tutkittu. Lisäksi Saarnia on ravitsemusterapeutin työssään todennut monen makeahimossa kärvistelevän syövän liian vähän kuituja, proteiinia ja rasvaa. Verensokerin heittely tai pysyminen liian matalana saa herkut vaikuttamaan houkuttelevammilta.

Myös ulkopuoliset asiat vaikuttavat makeanhimoon tai epäterveellisiin syömistapoihin. Yritykset, joiden liikevaihto riippuu kuluttajan nauttimasta määrästä yrittävät houkutella ostamaan vielä jälkiruokaa, kipaisemaan vielä jääkaapilla, koluamaan vielä kaapinperältä sen suklaapatukan. Tuotekoot ovat kasvaneet ja kotiin kantaa huomaamattaan entistä enemmän mässättävää vaikka ostaisi edelleen yhden pussin.

Kirja kertoo, miksi  pikadieetit eivät toimi. Oleellista kun ei ole lopettaa kaikkea herkuttelua vaan siirtyä esimerkiksi 80/20 -malliin: kun 80% ajasta pysyy kaidalla tiellä ja syö järkevästi voi 20% ajasta vähän herkutellakin vaikka karkkipäivän muodossa.

Kirja myös luettelee syitä, millä kaikilla tavoilla sokeri on huonoa meille: säännöllisesti käytettynä se nostaa painoa, on huonoa hampaille, koukuttaa kuin huume, saa vireystason heittelemään sekä aiheuttaa vatsavaivoja, tulehdusta ja sairauksia kuten kakkostyypin diabetestä.

Kirjasta löytyy myös luku nyt pinnalla olevan fruktoosin haitallisuudesta. Kirjassa painotetaan, että haitallista on nimenomaan lisätty fruktoosi, sillä sitä käytetään monesti runsaita määriä kun syödään ”laihdutus- ja terveystuotteita”. Terveellistä elämäntapaa ei kannata kirjan mukaan myöskään tavoitella syömällä poskettomia määriä hedelmiä (muutamaa enempää), sillä silloinkin fruktoosimäärät kasvavat suuriksi. Muita makeutusaineita käsitellään myös ja niitä, varsinkin kalorittomia, neuvotaan käyttämään, mikäli makeutta välttämättä halutaan.

Kirjassa käsitellään myös rasvoja ja kuinka niitä ei kannattaisi välttää mikäli haluaa makeanhimosta eroon. Koviakaan rasvoja ei paheksuta, mistä olen mielissäni. Kirja suosittelee syömään maitotuotteet täysrasvaisina, rasvaista kalaa, sekä lihaa fileeksi leikattuna. Transrasvoja sisältävät elämää helpottavat kasvirasvatuotteet (mm. valmiskastikejauheet, ulkomaiset leivonnaiset, kasvirasvajäätelöt, mikropopcornit ja vatkautuvat kermatuotteet) saivat tuomion.

Juomista alkoholi ja varsinkin punaviini sai varovaisen peukun ylöspäin, joskin kohtuullista käyttöä suositellaam jo pelkän lisäenergiamäärän takia. Muita makeita juomia ei sitten suositellakaan juomaan.

Makeanhimosta irtautuminen on kirjan mukaan helppoa. Kun ymmärtää, mistä makeanhimo johtuu, on tehtävä muutos ja lakattava tekemöstä noita makeanhimoa aiheuttavia asioita. Tai toisinpäin sanottuna on alettava syömään niin, että makeanhimo häviää. Makeanhimo johtuu kirjan mukaan aina vääristä ruokailutottumuksista. Oleellisin asia on säännöllinen ateriarytmi, joka pitää verensokerin riittävän korkealla. Aterioita ei skipata, edes aamiaista. Toinen oleellinen asia on oikeanlainen ateriamalli. Lautasella on oltava joka kerta kuitupitoista hiilihydraattia, proteiinia ja rasvaa. Liian kevyesti syömällä nälkä ei lähde pitkäksi aikaa tai verensokeri nousee liian korkealle ja romahtaa sieltä pian alas. Kuidut, proteiini ja rasva tasaavat verensokeria.

Hiilihydraatteja kirja on neuvoo nauttimaan maltillisesti ja laatuun panostaen. Liikaa hiilareita syömällä saa itsensä väsyneeksi ja verenokeri korkealla voi alkaa tehdä mieli makeaa. Liian vähän hiilareita syömällä tarkkaavaisuus kärsii, verensokeri on liian alhaalla, mistä seuraa myös väsymystä ja makeanhimoa.

Kirja kehottaa syömään riittävästi kuituja, mutta pitää ensisijaisena lähteenä täysjyväviljatuotteita. Kirjassa mainitaan gluteeni ja gluteeniyliherkkyys sekä epäillään yliherkkyden tulevan esiin Suomessa entistä enemmän lähivuosina.

Proteiinia kirja muistuttaa syömään riittävästi, jotta lihakset, jotka vievät valtaosan syödystä energiasta pysyvät kunnossa. Lihasmassa pienenee luonnostaan ihmisen vanhetessa, ellei asiaan puutu, jolloin aterian energiamääränkin olisi pienennyttävä, jottei ylipainoa pääse kertymään. Ne, jotka pelkäävät rikkovansa munuaisensa ja pilaavan luustonsa liialla proteiinilla, on kirjassa hyviä uutisia uusista tutkimuksista, jotka kertovat suosituksia suuremmalla proteiininsaannilla olevan hyötyvaikutuksia. Kalsium imeytyy paremmin reilumman proteiinin kanssa ja vähentää lisäkilpirauhasen toimintaa. Proteiinia voi kuitenkin saada liikaa, jolloin ruoansulatus voi alkaa temppuilla.

Kirja teroittaa, että muutos on hyvä tehdä vähitellen ja miellyttävällä tavalla. Ei lähdetä siitä liikkeelle, mitä jätetään syömättä vaan pikemminkin siitä, mitä kaikkea aletaan syömään. Kun syödään oikein, ei enää tee mieli syödä huonoa ruokaa. Makuaisti nollautuu, kun sitä ei enää turruta jatkuvasti makealla. Kirja listaa myös liudan kikkakolmosia, joita voi kokeilla kuten kalorien laimentamista tai pienemmän lautasen käyttämistä. Kirjasta löytyy myös paljon listoja mistä ja kuinka paljosta päivän ateriat olisi hyvä koostaa. Kirjan loppuun on myös koottu joitakin ruokaohjeita.

Tämä kirja sotii joissain määrin aikaisemmin lukemaani Miksi lihomme -kirjaa vastaan ja olen kyllä taipuvainen uskomaan sitä. Lisäksi kirjassa kehotetaan syömään perisuomalaiseen tapaan paljon viljaa, mitä en usko hyväksi asiaksi. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että kirja on hyvä sellaiselle, joka hapuillen etsii ensimmäisiä keinoja aloittaa terveellisempi syöminen. Sille, jolla syöminen on jo kutakuinkin handussa, mutta toive olisi vielä hioa sitä vähän paremmaksi, kirjalla ei ollut enää paljon annettavaa.

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close