Elämäntapamuutokset /

Huomaatko olevasi usein vihainen? Ehkä näistä on apua

Olen maininnut joskus, että minulla on kaksi lasta. Lisäksi meillä on kaksi koiraa. Normaali arki tuottaa joinain päivinä turhautumista ja hammastenkiristelyä. Kun asiat eivät kulje oman suunnitelman mukaan (2v kieltäytyy pukemasta mitään muuta kuin hameen päällensä, koira karkaa pupun perään pöpelikköön, edellä oleva rekka sammuu iltapäiväruuhkassa ylämäkeen…) huomaan tulevani vihaiseksi.

Sain juuri päätökseen Brian Tracyn Menestys ja Onnellinen elämä ja siinä oli mainittu mielenkiintoinen kikka vihan karkoittamiseen. Ensinnäkin kirjassa mainittiin, että viha on täysin turha tunne. Muualtakin muistan lukeneeni, että viha on tunne, joka seuraa toisesta tunteesta. Viha ei siis koskaan tule ensimmäisenä. Voin esimerkiksi säikähtää pahasti ja siitä toivottuani tulla vihaiseksi säikäyttäjälleni. Tai olen surullinen jostain ja sen takia vihainen. Tai kateellinen ja siksi vihainen. Tai syyllinen, koska en ole ehtinyt tehdä sitä sun tätä ja siksi vihainen. Vaihtoehtoja on vaikka kuinka. Pointti on se, että tulen vihaiseksi siksi, etten haluaisi tuntea sitä epämiellyttävää tunnetta, jonka tunnen. Kun alan miettiä, miksi olen vihainen, alta paljastuu aina jokin toinen tunne, joka vaivaa minua itseäni, kohdistuu minuun. Koska en halua tuntea tuota tunnetta, suuntaan sen ulospäin vihaisuutena. Käykö tämä ollenkaan järkeen?

image

Edellä mainitsemassani kirjassa oli vihaisuden hoitoon nerokas keino, jonka toimivuudesta olen satavarma, sillä lapset käyttävät näitä keinoja vaistomaisesti. Kirja suosittelee vihaisuuden hoitoon:

  • lyömistä
  • potkimista
  • puremista
  • huutamista

image

Kaikki, joilla on lapsia tunnistavat nämä lastensa kiukku-repertuaarista. Sitten tulevat aikuiset etusormi ojossa neuvomaan pikku Joni-Petteriä, ettei niin saa käyttäytyä. Pitää hillitä itsensä ja sanoittaa tunteensa: ”Minua kiukuttaa”.  Joni-Petterin kaverilla ei enää olekaan hampaanjälkiä poskessa, mutta Joni-Petteri on edelleen vihainen.

Aikuisilla on sama ongelma. Mekään emme saa ”käyttäytyä lapsellisesti”. En voi mennä tinttaamaan kolleegaani nekkuun vaikka hän kiilasi eteeni ruokajonossa. Olen edelleen vihainen.

Se, ettei saa purkaa vihaansa, on epäterveellistä. Ensisijainen tapa estää vihaisuutta on tietenkin käsitellä sitä tunnetta, joka vihan aiheuttaa. Ei edes päästää itseään vihaiseksi. Jos se on alkuun liian vaikeaa, voi vihaa yrittää purkaa muuten.

Sekä lapset että aikuset voivat käyttää edellä mainitsemaani neljää keinoa  myös  sivistyneemmällä, yhteiskunnan hyväksymällä tavalla, sillä ne ovat erittäin tehokkaita. Esim. näin:

  • Pelaamalla golfia, pesäpalloa, tennistä, squashia, sulkapalloa yms. (lyömällä palloa)
  • Nyrkkeilemällä, harrastamalla taistelulajeja (lyöminen ja potkiminen)
  • Pilkkomalla puita (lyömällä kirveellä)
  • Rakentamalla (lyömällä vasaralla)
  • pelaamalla jalkapalloa (potkimalla palloa)
  • Syömällä pihviä, pähkinöitä, jotain sitkeää, kovaa tms. (eli puremalla)
  • huutamalla tyynyyn, keskellä metsää, autossa tms. (huutaminen)

Joogat, juoksemiset, jumpat ja muut eivät aiheuta samalla lailla vihan purkautumista vaikka ne muuten hyvää liikuntaa ovatkin.

Oletko kokeillut? Kokeiletko? Mitä keksit listaan lisää?

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

No Comments

Vastaa

Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close