Tuotetestaukset ja arvonnat /

Hubbabubbaa pohkeessa eli miten sokerointi onnistuu kotona

Olen yrittänyt miettiä sokerille muita käyttötarkoituksia nyt kun en sitä enää halua syödä. Olen myös lähdössä pian rantalomalle Maltalle ja tosinaisen tavoin aloin miettiä sääriäni ja niiden karvaisuutta. Sitten syttyi lamppu: sokerointi. Pikainen googlettelu ehdotti sokerointia kotona Easy Sweet -tuotteilla. En ole ikinä käynyt poistattamassa karvojani muilla, joten se tuntui kovin houkuttelevalta ajatukselta. Otin siis yhteyttä maahantuojaan.

easy sweet

Marja-Leena Kangasrääsiön (eli maahantuojan) pikakurssin avulla pääsin jyvälle, kuinka kotisokerointi tapahtuu. Puolisentoista tuntia ähräsimme henkiseksi tueksi tulleen ystäväni kanssa Marja-Leenan kotisohvalla jalat hänen sohvapöydällään Marja-Leenan opastaessa meitä kädestä pitäen. Hän on myös tehnyt hyvän videon aiheesta. Unohtakaa nopeat repäisyt ja jalkapohjan kokoiset karvattomat alueet kertarysäyksellä. Sokerointi tehdään pieni alue kerrallaan ja verrattain rauhallisin liikkein.

Sattuukse?

En usko, että karvaa voi poistaa juurineen ilman minkäänlaista kivun kokemusta, mutta sokeroinnissa sen rauhallisten liikkeiden ansiosta kipu ei saa rääkymään naama punaisena. Se ei vaadi edes hampaiden kiristystä. Naisilta. Miehet voivat olla pitkine karvoineen eri mieltä. Sopivan moodin löydettyään toiminta nipistelee vain vähän. Oikeastaan nipistelystäkin oppii pitämään, sillä se kertoo toiminnan tuottavan tulosta.

Onko se helppoa?

Alkuun pääsee paljon helpommin, jos joku ensin näyttää perusteet. Marja-Leena tarjoaakin samanlaista kurssia kuin itse kävin edulliseen hintaan verkkokaupassaan. Kursseilla ansaitsemansa varat Marja-Leena luovuttaa hyväntekeväisyyteen Ugandalaiselle lastenkodille. Jos kurssillemeno on maantieteellinen mahdottomuus, Video kannattaa vähintään katsoa. Kotona voi jatkaa harjoittelua. Perusteidenkin jälkeen kotona voi nimittäin ensin iskeä hetken tenkkapoo.

  • Sokerin on oltava oikean lämpöistä, jotta se on helposti muokattavissa.
  • Sokeriin on lisättävä oikea määrä vettä, jotta siitä tulee tahmeaa.
  • Sokerin muokkaaminen vaatii vähän sorminäppäryyttä ja näkemystä, että koostumuksesta saa oikeanlaista
  • Sokerin käyttö vaatii pari perusliikettä, jotka kannattaa handlata, ettei sokerimöykky tartu sääreen kiinni.

Nämä neljä asiaa kun osaa, on sokerointi hyvinkin yksinkertaista. Ensimmäinen purkillinen sattaa hyvin mennä harjoittelumateriaalina, mutta sitkeä harjoittelu kyllä kannattaa. Älä jätä sokeroinnin opettelemista viimeiseen päivään ennen rantalomaa.

toimiiko se?

Jos joku olisi vielä vuosi sitten kertonut, että tulen esittelemään säärikarvojani julkisesti, olisin ehdottanut lääkityksen tarkistamista. Tässä ne kuitenkin ovat. Ehkä minun olisikin syytä tarkistaa omani…

sokerointi

Onhan noita. Alin kymmenen senttiä muistuttaa murrosikäisen pojan nilkkoja. Ei nättiä.

sokerointi

Sokeria leivotaan sääreen hetki.

sokerointi

Ja skädäm! Siinä missä aikaisemmin oli alue teini-ikäisen pojan orastavaa säärikarvaa on jäljellä enää punaisia pisteitä todistamassa, että karvat tosiaan ovat lähteneet juurineen. Punoitus laskee pian tai sitä voi lievittää esimerkiksi rauhoittavilla aloe vera -voiteilla. Saunaan ei samana päivänä kannata mennä kun karvatupet ovat vielä auki.

Edelliset kuvat otin pikakurssilta. Marja-Leena näytti myös miten käsivarret sokeroidaan ja sokeroi jopa toisen kainaloni todistaakseen, ettei se ole niin traumaattinen kokemus kuin pelkäsin. Kotona suihkussa huomasin, että nilkan karvat olivat tosiaankin lähteneet, mutta ylempänä sääressä olleet ohuemmat karvat olivat katkeilleet ja jättäneet sänkeä. Näin minulle käy myös epilaattorilla huristaessa, joten en katso sitä sokerin viaksi. Karvat eivät vain tahdo kestää nyppimistä.

Jatkoin kokeilua kotona, sillä farkut jalassa en päässyt kurssilla käsiksi kuin vähän polven alle. Perheenäidin vaihtoehdot sopivaksi harjoitteluajankohdaksi ovat melko rajalliset, joten päädyin kaivamaan sokerin esiin illan leffan pyöriessä taustalla. Kun Kreikkalaiset jumalat taistelivat keskenään telkkarissa, minä tappelin karvojeni kanssa.

Lämmitin sokerin mikrossa ja pyörittelin sormissa siitä vesipisaroilla terästettyä tahmeaa massaa. Sain sillä tehtyä hetken, kunnes sokeri alkoi jumahtaa ihoon kiinni. Päässäni pyöri Marja-Leenan kommentti kurssilta: ”nyt tarvitaan sitä taitoa.” Taito oli jäänyt toisten housujen taskuun ja sokeri iski ihoon kiinni kuin loppuunpureskeltu hubbabubba tukkaan. Totesin kohdatessani ensimmäiset vaikeudet, että kämmeneni alkoivat hiota ja hikihän on vettä, jota sokerin seassa kuuluisi olla se optimaalinen määrä. Hermostuminen ja hikeentyminen aiheuttaa siis syöksykierteen, jota kannattaa yrittää välttää. Nyt ymmärrän, miksi talkkia suositeltiin käyttämään. Onneksi tuote on täysin vesiliukoista, joten lyhyen kylppärivetäytymisen jälkeen olin valmis toiseen erään.

Olin ensimmäisellä kerralla ottanut sokeria verrattain vähän, joten päättelin määrän väsyneen nopeammin kuin isompi määrä olisi. Sokeri on siis alussa sitkeää, mutta kun sitä on käyttänyt jonkin aikaa ja siihen on sekoittunut karvoja ja muuta ihon pinnalta irtoavaa orgaanista ainetta, sitko vähitellen katoaa vaikka kämmenet pysyisivätkin kuivina. Otin siis ronskisti enemmän. Alku olikin lupaavampi ja sain sääret käsiteltyä loppuun. Sitten siirryin käsivarsiin. Omien käsivarsieni iho on ainakin irtonaisempaa kuin säärissäni, joten oikean tekniikan käyttö on tärkeää. Jos välillä vilkaisee kumpi kreikkalainen jumala on voitolla leffassa, voi hyvinkin saada mustelmia aikaiseksi. Minä sain pari pintä ruhjetta, kun riuhtaisinkin väärään suuntaan epähuomiossa. Auts. Kun siirryin toiseen käsivarteen sokeri teki taas hubbabubbat. Koska kello oli jo monta ja olin valmis tulitaukoon, päätin ottaa viimeisetkin karvanpoistomahdollisuudet irti massasta levittämällä sen tasaisesti pitkin käsivarttani, jonka laitoin sen jälkeen kylmän veden alle. Kylmässä sokerimassa kovettuu ja alkaa muistuttaa jähmettynyttä steariinia. Kun massa oli kiinteää, aloin nyppiä sitä irti ihosta pieni palanen kerrallaan. Se sitten sattui! En suosittele!

lopullinen tuomio

Jos sääret haluaa sileiksi pitkäksi aikaa, on sokerointi varteenotettava vaihtoehto. Purkki vartalosokeria maksaa viitisentoista euroa ja niitä myy Life sekä moni muu luontaistuotekauppa ympäri Suomea. Näppärä sokeroi yhdellä purkilla jopa viisi kertaa itsensä kokonaan. Yhden sokeroinnin hinnaksi tulee siis kolmisen euroa. Googlettelin ja ensimmäiset osumat sokeroinnin hinnaksi Helsingin alueella olivat neljänkympin tuntumassa. Pelkät sääret. Siinä voi kuvitella maksavansa itselleen jo aika mukavaa tuntipalkkaa touhusta ja homma on silti kannattavaa.

Sokerointia täytyy kuitenkin harjoitella, joten sitä ei voi pitää varteenotettavana vaihtoehtona höylälle, jos lähtö biitsille on puolentunnin päästä. Sokerointi kannattaa tehdä hyvissä ajoin etukäteen ja rauhassa. Jos tiedossa on tärkeä tapahtuma en varmaan ottaisi sitä riskiä, että olisin mustelmilla riuhdottuani ihoani väärään suuntaan. Positiivista sokeroinnissa (niinkuin muissakin karvat juurineen poistavissa vaihtoehdoissa) on se, että karvat kasvavat irrottuaan aina vain heikommin takaisin. Tarve karvanpoistolle tulee siis jatkuvasti harvemmin, jos sen malttaa aina hoitaa sokeroimalla. Positiivista sokeroinnissa on sekin, että sokeri kuorii ihosta samalla kuolleen ihokerroksen pois. Sisäänkasvaneita karvoja ei siis säännöllisillä käsittelyillä pitäisi tulla. Tämä on minulle hyviä uutisia, sillä en voi hillitä itseäni niitä nähdessäni ja sitten joudun kärsimään pitkään kirkuvan punaisista näppylöistä. Olen kuullut teholle joutuneesta naisesta, joka oli saanut verenmyrkytyksen bikinirajan tulehtuneesta karvatupesta. Minä en halua samanlaista kohtaloa.

Hyvää sokeroinnissa on se, että sen voi tehdä vaikka kotisohvalla häiritsemättä muuta perhettä. Epilaattori pitää aina sen verran hurinaa, että minut häädetään hoitamaan sääriäni sen kanssa muualle. Sokeri myös kerää karvat talteen toisin kuin epilaattori, joka pöllyttää niitä lähiympäristöön. Epiloinnin jälkeen tummalla parketilla näkyi aina valkoinen hilsekerros, kun kuolleet ihosolut ropisivat karvojen irrotessa alas.

Sokerointi on myös siistiä verrattuna kotivahaussetteihin. Kokeilin niitäkin joskus teininä. Kuumavahaa tarkalleen ottaen. Tein kokeilun omassa huoneessani sängyn päällä ja sain sekä lakanat että yöpöydän ja kaiken näiden välillä sotkettua vaharihmoihin. Kuumavaha ei ole vesiliukoista. Sain roiskeet muistaakseni lopulta irtoamaan kynsilakanpoistoaineella. Ystäväni pudotti sokerimöykkynsä pikakurssilla lattialle ja jätti jälkeen tahmaisen jäljen puulattiaan. Se lähti kostealla pyyhkeellä muutamalla pyyhkäisyllä.

Kaiken lisäksi vartalosokeri on luonnontuote: se sisältää sokeria, vettä, sitruunahappoa ja tyypistä riippuen hunajaa, oliiviöljyä tai ruusu-uutetta. Pienen määrän voi hyvillä mielin huuhdella suihkussa pois (isompi saattaa tukkia viemärin!) eikä samalla tarvitse pelätä kasvattaako lähivesistöjen eliöstö kolmannen silmän. Tuotteessa ei ole ylimääräisiä kemikaaleja, jotka voisivat aiheuttaa ihoärsytystä.

Oikein kelpo tuote poistamaan karvat juurineen ihosta. Höylää en omalla ex-tempore-elämäntyylilläni uskalla heittää pois, joskin sen voi tämän kokeilun rohkaisemana alentaa hätävaraksi. Kokeilkaa ihmeessä!

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

6 kommenttia

  • Vastaa
    Mielekäs miellekartta
    April 23, 2015 14:13

    Mukavaa huumoria säärikarvoista! Omat sääreni ovat kuin gorillan, jos vertaa sinun karvoihisi. Omani ovat tummia, pitkiä ja paksuja. Näen tasaisin väliajoin unia, joissa huomio jossain vaiheessa kiinnittyy sääriini, jotka tietysti ovat unessa ajamattomat.

    On niin suhteellista, millainen on oikeasti karvainen sääri: jos vertaan omiani esim. eteläeurooppalaisen naisen sääriin, oma karvoitukseni saattaakin olla aika vaatimaton. Jos taas vertaan omiani tyypillisen suomalaisnaisen sääriin, voitan hyvin todennäköisesti karvakisan. :)

    Vähän sain sellaisen kuvan, että sokerointi on kuitenkin suhteessa kallista ja aikaa vievää, eikä tulokseen voi olla tyytyväinen, jos kaikki karvat eivät edes lähde, vaan ne katkeilevat ja jättävät sängen. Höylällä saa edullisesti sileän tuloksen joka kerta eikä homma ole liian työlästä, kun sääret ajaa joka toinen päivä. Minä käytän yhtä kertakäyttöhöylää monta kuukautta, joten ei taida sokerista olla kilpailijaksi. :)

    • Vastaa
      Tiia
      April 23, 2015 14:20

      Itse kun en muista heilua höylän kanssa harva se päivä tai ehdi, kun käyn yleensä suihkussa yhtä aikaa lasten kanssa. Silloin sokerointi on tavallaan pelastus, sillä sitä ei tarvitse muistaa tehdä kovin usein. Höylällä karvat kasvavat kovempina takaisin, sokeroimalla ne vaalenevat ja heikkenevät jokaisesta käsittelystä. Jos vähän ennen lomaa sokeroi itsensä, voi höylän jättää kotiin ja nauttia karvattomuudesta koko reissun.
      Mutta kuten sanottu myös tekstissä, sokerointi on hyvä kilpailija (halvempi ja luonnollisempi) kuumavahalle ja epilaattorille, jotka poistavat karvat juurineen. Höylä on hyvä säilyttää hätävarana.

      • Vastaa
        Mielekäs miellekartta
        April 23, 2015 21:47

        Olen ymmärtänyt, että juuri se viikkoja kestävä sileys on syy, miksi mikään muu keino kuin höyläys houkuttelee ihmisiä. Mutta jos käsittely ei toimi itsellä ihanteellisesti eli sääriin jää sänki, eikö ne karvat ole kuitenkin höylättävä pois? Ellei sitten kelpuuta sänkeä? Riippuu varmaan taaskin karvojen näkyvyydestä, voiko niiden kanssa olla vai ei.

        Jos käy lasten kanssa suihkussa, on tosiaan aika varmaa, ettei sääriään ehdi samalla ajella. :) Silti ajattelen, että jos näen sokeroinnin vaivan (tai epiloinnin tai minkä vain vastaavan vaivan), tuloksen on pakko olla sen arvoinen. Jos sokerointirumbaan menisi esim. tunti, eivätkä jalat ole sen jälkeen sileät joka puolelta, niin on vaikea olla tyytyväinen. Ne karvat, jotka joutuu höyläämään, joutuu höyläämään pian uudestaan. Onko höylä silloin vain hätävara?

        • Vastaa
          Tiia
          April 24, 2015 10:15

          Jos palaan aikaan, jolloin vielä harjoittelin höylän käyttöä, niin eipä se jälki silloinkaan kovin kaunista ollut. Toisesta säärestäni puuttuu suikale ihoa keskeltä sääriluuta ja nilkat ovat täynnä pieniä arpia, kun höylä ”vähän haukkasi”. Sokerilla ei saa tällaista pysyvää tuhoa aikaan. Ja höyläkin ajaa karvat vain sieltä, mihin se osuu. Minusta on reilua ajatella, ettei sokerillakaan onnistu täydellisesti heti ensimmäisellä kokeilukerralla. Ehkä olen vain niin käsi näissä karvanpoistoasioissa, että en vain osaa :)

          • Mielekäs miellekartta
            April 24, 2015 17:19

            Veikkaan kyllä, että osaat, kun kuvissa näkyvä karvaton alue on oikein siisti. :) Olen kuullut ennenkin tuon, että sokeroinnilla ei saa lyhimpiä karvoja pois, siksi uskon, että monella muulla on samanlaisia kokemuksia kuin sinulla. Ja juuri siksi ajattelen, että niitä sänkisiä alueita joutuu mahdollisesti kuitenkin höyläämään, jolloin sokerointi ei ole ihan niin mahtava juttu kuin voisi toivoa. Mutta sinun kohdallasi lienee tärkeintä, että saat nauttia karvattomammasta lomasta kauemmin kuin mitä höylätessä olisi mahdollista. :)

          • Tiia
            April 24, 2015 18:59

            Täytyy vielä testata uudelleen lähtevätkö lyhyet karvat, väittäisin, että ainakin paksut/tummat lähtevät. Omat ohuet ja heikot (jotka eivät kyllä oikein näykään, tuntuvat vain) saattavat olla hankalat poistaa.

            Sokeroin muuten itse toisen kainaloni eilen ja se meni ainakin hyvin. Kainalokarvat kun ovat (ainakin minulla) järeitä, joten sokeri tattuu niihin hyvin kiinni.

    Vastaa

    Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

    The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

    Close