Elämäntapamuutokset /

Kivikautinen synnytys nykyherkuilla

IMG_2204-0Pääsiäisen pitäisi kristittyjen mukaan olla vakavaa aikaa, joten kertoisinko vähän aihetta sivuten, miten minulle meinasi käydä kehnosti?

Selvä. Kuten mainittu aiemmin olen hyvin kiinnostunut kemikaalien minimoimisesta ja kivikautisuudesta. Kun odotin toista lastani sovelsin noita mieltymyksiäni myös raskauteeni ja varsinkin synnytykseeni. Ensimmäinen synnytykseni oli ollut oikeaa lääkkeiden ja lääkäreiden kakofoniaa ja minulle oli jäänyt siitä sellainen mieli, etten saanut kokeilla koko luonnon minulle antamaa voimaa luoda elämää. Kun sain toisen mahdollisuuden yrittää, päätin yrittää enemmän.

Julistin haluavani mahdollisimman vähän mitään väliintuloja. Käytin kivunlievitykseen ainoastaan lämpimässä vedessä lillumista ja ponnistusvaiheessa ilokaasua. Epiduraalille ja oksitosiinille (yleisimmät synnytyksessä käytettävät lääkkeet) sanoin kiitos, mutta ei kiitos. Halusin sen natsan vyöhöni, että olin synnyttänyt luomuna.

Se, että olin sairastunut raskausdiabetekseen ja pitänyt siitä huonoa huolta syömällä kesähelteillä liikaa jäätelöä, ei ainakaan auttanut viemään tätä päätöstä helpolla läpi. Raskausdiabetes saa vauvan kasvamaan vatsassa isoksi, jos verensokeriaan ei pidä tasaisena ja mahdollisimman alhaisena. Lapseni oli syntyessään 4,78 kiloa, eli melkoinen vesimeloni puskea ulos. Säästän teidän ikäviltä yksityiskohdilta :)

Synnytys itsessään meni kohtuullisen kunnialla läpi, joskin kesti melko kauan ja meillä oli kätilön kanssa vähän eripuraa lääkkeiden käytöstä. Kiukku sai minut kuitenkin sisuuntumaan ja antoi lisää voimia.

Kun vauva oli sylissäni alkoi takapakki. Istukka ei irronnut millään ja vuosin aika reippaasti verta. Vauva lykättiin isälleen ja minut kiidätettiin leikkaussaliin. Muistan ajatelleeni siinä vaiheessa, että ihanaa, antakaa vaan kaikki, mitä löytyy lääkearsenaalista. Nyt ei enää ole mitään väliä. Olin leikkauksessa toista tuntia ja menetin yli puolet verimäärästäni. Kun heräsin, minulla oli tippaletku tai sen jäljet kolmessa eri paikassa käsivarsissani, yksi niistä oli valtimotippa, kun yleensä käytetään laskimotippaa. Kun vihdoin pääsin vauvani luokse, synnytyksestä oli kulunut yli neljä tuntia. Veriarvoni olivat niin huonot, että pääsin kotiin vasta parin päivän päästä vaikka olin toivonut mahdollisimman nopeaa kotiutusta.

Vasta paljon myöhemmin tajusin, että ilman nykyaikaista lääketiedettä olisin en olisi selvinnyt synnytyksestä hengissä. Olin naureskellut, että ei se mennyt ihan kuin strömsössä, mutten pitkään aikaan ymmärtänyt kuinka lähellä hengenlähtö olikaan. Kun tieto iski tajuntaan, oli se aika pelottavaa ja samalla sitä oli kiitollinen eläessään tänä päivänä eikä kaksisataa vuotta aikaisemmin. Mieheni oli hyväksynyt päätökseni kieltäytyä synnytyksen avustuksesta, mutta on jälkeenpäin kertonut sen olleen hänen elämänsä rankin kokemus. Se, ettei vauvalla melkein ollut lopputuloksena äitiä, vetää miehen aina vähän vakavaksi. Olen tulkitsevinani, ettei miehen mielestä ajatus sittenkään ollut ihan viisas.

Tätä kokemusta rikkaampana voin antaa seuraavat neuvot:

  • Älä leiki terveydelläsi. Jos sairastut, hoida sairauttasi kunnolla.
  • Jos toivot luonnollista synnytystä, anna lääketieteen silti seurata sitä sivusta, jotta vahinkoja ei satu. Itse en uskaltaisi missään nimessä suositella vapaaehtoista kotisynnytystä.

Toivottavasti tämä tarina ei aiheuttanut kenellekään synnytyskammoa! Lopuksi haluan kuitenkin sanoa, että olen ylpeä kokemuksestani ja onnellinen siitä, että kaikki meni lopulta hyvin. Muuta en muuttaisi kuin jäätelön määrää kesälomalla :)

Uutiskrje

Katso Myös Nämä

No Comments

Vastaa

Käytämme sivustolla evästeitä, jotta voimme tarjota parhaan mahdollisen käyttökokemuksen. Käyttämällä sivustoa hyväksyt evästeiden käytön. LUE LISÄÄ

The cookie settings on this website are set to "allow cookies" to give you the best browsing experience possible. If you continue to use this website without changing your cookie settings or you click "Accept" below then you are consenting to this.

Close